VALIKKO

Rafael Wardi, 90, maalasi virallisen muotokuvan Tarja Halosesta – taidemaalari kertoo laajassa henkilöhaastattelussa, mitä ajattelee Sauli Niinistön muotokuvasta

  • Kuvataide
  • 05.07.2018
  • 7:00
  • (Päivitetty: 04.07. 10:43)

Rafael Wardi seurasi mielenkiinnolla keskustelua toukokuussa julkistetusta Sauli Niinistön muotokuvasta. Wardista sadan taiteilijan valikoituminen työn toteuttajaksi kuvaa hyvin tätä aikaa ja ryhmätyön merkitystä.

– Seuraava kuva voisi olla vaikkapa alustassa, joka leijailee ilmassa, Wardi visioi.

Wardi kertoo, miten Niinistö vertasi itsestään tehtyä työtä hänen maalaamaansa viralliseen muotokuvaan Tarja Halosesta vuonna 2002. Sekään ei ollut perinteinen ja sai osakseen myös vastustusta.

– En pyrkinyt muotokuvassa valokuvamaisuuteen. Tein vain ihmisen.

Näkemällä taidetta maailmalla Rafael Wardi on pyrkinyt vapautumaan saamistaan opeista. Viimeksi hän on käynyt Lontoossa ja New Yorkissa. Seuraavaksi hän aikoo tehdä ulkomaanmatkan nyt heinäkuussa.

– Maailma on täynnä mielenkiintoisia taidemaalareita. Mietin, voiko heidän näkemyksenä sopia minun ajattelumaailmaani.

Vain ihminen on kiinnostunut kauneudesta ja rumuudesta.

Taiteilija katsoo itseään monesta näkökulmasta. Uuden näkökulman löytäminen auttaa meitä muuttumaan. Alku-uransa abstraktisista sommitelmista Wardi on siirtynyt yhä enemmän realismiin ja siihin, mitä näkee. Wardi maalaa tauluihin itselleen tärkeimmän. Se, mitä ei näy tauluissa, ei ole häntä.

– Taiteilijana pyrin näkemään itseni muiden kautta. Etsin itseäni uusista näkökulmista, toisin kuin mihin olen tottunut. Pyrin jatkuvaan muutokseen.

Wardia kiehtoo se, miten taide ei ole kiinni päätöksistä, vaan sitä voi muuttaa nopeastikin. Työ on valmis, kun hän ei keksi siihen enää mitää lisättävää.

– Ajatus syntyy samalla hetkellä, kun otan värit esiin. Maalaus puhuu väreillä, niiden rajoittamisella.

Suurin ja vaativin työ löytyy taidemaalarillekin hyvin läheltä omaa itseä. Se on elämän mittainen matka.

– Ensin täytyy olla ihminen. Vain ihminen on kiinnostunut kauneudesta ja rumuudesta. Elämä on ollut toistaiseksi sormituntumaa. Olen kiinni maassa. Kaikki muu häipyy näkymättömiin.

Taide on sitä, mitä yksilö itsessään ajattelee.

Wardin tuorein julkinen taideteos on viime vuonna luovutettu taiteilijamuotokuva Asko Sarkolasta Moliéren Tartuffen roolissa. Se sijaitsee Helsingin kaupunginteatterissa. Seuraavaksi Wardin suurikokoinen alumiinipohjainen teos on tulossa Kalasataman Taiteen ja muotoilun senioritaloon Ars Longaan 2019. Wardi on onnellinen saadessaan elää pitkän elämän. Nykyisin suurin haaste on ”pysyä hengissä”.

– Taide on sitä, mitä yksilö itsessään ajattelee. Se ei sovellu siihen yhteiseen malliin, millä politiikka toimii. Meidän pitäisi olla ihmisiä toisillemme.

Wardi hoiti aikoinaan Eva-tytärtään Reeta-äidin käydessä töissä kodin ulkopuolella. Nyt väitöskirjaa valmisteleva valokuvataiteilijatytär huolehtii isänsä asioista. Taide on heille yhdistävä side.

– Suunnittelen näyttelyä ensi kevääksi. Pitää olla optimisti. Parasta on elää tällä hetkellä, joskus se vie vieläpä huomiseen, Wardi sanoo silmät tuikkien.

Lue koko laaja Rafael Wardin haastattelu torstain 5. heinäkuuta Demokraatista.

AVAINSANAT

Historiallinen tapaus suomalaistaiteelle: Metropolitan-museossa nähdään Helene Schjerfbeckin näyttely

Helene Schjerfbeck maalaama Toipilas (etualalla) esillä Ateneumin taidemuseossa 13. marraskuuta 2019.

Taidemuseo Ateneum kertoo, että taiteilija Helene Schjerfbeck saa näyttelyn New Yorkin Metropolitan-museoon. Tämä on ensimmäinen kerta, kun museossa nähdään suomalaisen taiteilijan näyttely.

Näyttely kattaa Schjerfbeckin koko uran ja esittelee noin 60 teosta. Schjerfbeckin teoksista näyttelyssä nähdään muun muassa Toipilas vuodelta 1888 ja omakuvia 1800-luvulta 1940-luvulle.

Esillä näyttelyssä on myös Schjerfbeckin teos Pitsihuivi, jonka Metropolitan-museo hankki toissavuonna kokoelmiinsa. Ateneumin mukaan vuonna 1920 valmistunut maalaus on ensimmäinen suomalaisen taiteilijan teos museon kokoelmissa.

The Metropolitan Museum of Art (The Met) on yksi maailman merkittävimmistä taidemuseoista. Ateneum nimittää näyttelyä historialliseksi.

-  Olen erityisen iloinen siitä, että suomalaisista taiteilijoista juuri Helene Schjerfbeckin näyttely saadaan The Metiin, kertoo Ateneumin museonjohtaja Anna-Maria von Bonsdorff tiedotteessa.

SCHJERFBECKIN teokset ovat kiinnostaneet maailmalla aikaisemminkin. Ateneum kertoo, että vuonna 2019 Schjerfbeck-näyttely sai innostuneen vastaanoton Britanniassa, Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa. Lontoon jälkeen näyttely oli esillä Ateneumissa nimellä Maailmalta löysin itseni.

Vuosina 2015-2016 näyttely Helene Schjerfbeck: Reflections kiersi Japanissa neljässä eri museossa. Taiteilijan näyttely oli esillä myös Saksan Frankfurtissa Schirn Kunsthallessa vuosina 2014 ja 2015.

-  The Metin nykyinen johtaja Max Hollein toimi Schirn Kunsthallen johtajana, kun teimme yhdessä Schjerfbeckin näyttelyn sinne. Tietoisuus suomalaisesta taiteesta on kasvanut maailmalla – olemme tilanteessa, jossa Ateneumiin otetaan yhteyttä kansainvälisistä museoista eikä päinvastoin, von Bonsdorff sanoo.

Vuosina 1862-1946 elänyt Schjerfbeck on yksi tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista. Ateneumin mukaan Schjerfbeck tunnetaan erityisesti vahvoista omakuvistaan, joita hän teki nuoresta opiskelijasta aina ankaraan vanhuuteen saakka.

Ateneumin yli 200 teoksen Schjerfbeck-kokoelma on maailman laajin.

AVAINSANAT

Kansallisgalleria säilytti tunnetun taiteilijan lapsipornoarkistoa vuosien ajan – ”Emme tienneet laittomaksi”

Ote Erkki Kurenniemen videoteoksesta "Saharan uni".
  • Kotimaa
  • 13.11.2024
  • 13:32
  • (Päivitetty: 13.11. 13:44)

Poliisi on takavarikoinut ja tuhonnut Kansallisgallerian säilyttämästä taiteilija-arkistosta löytyneitä lapsipornotallenteita. Galleria ei tiedä, kuinka monta ihmistä on käsitellyt ja nähnyt aineistoa, jota on ollut varastoituna liki 20 vuoden ajan.

Kyseessä on teknologia- ja videotaiteilija Erkki Kurenniemen (1941-2017) keräämästä ja kuvaamasta materiaalista, jota Kansallisgalleria oli ottanut museoitavaksi useassa erässä jo vuodesta 2006 alkaen. Taiteilijan kuoleman jälkeen Kansallisgalleria sai myös runsaasti hänen jäämistöään, jota on selvitetty ja luetteloitu pikkuhiljaa.

Kansallisgalleria ei kerro tarkasti, missä vaiheessa siellä tajuttiin aineiston sisältävän kyseenalaista materiaalia. Galleria kertoi Helsingin Sanomille lokakuun alussa, että löydetystä aineistosta on tehty poliisille ilmoitus tänä syksynä.

Helsingin poliisi otti tutkittavaksi yli 200 DVD-tallennetta, joiden nimikoinnista pystyi päättelemään sisältöä arveluttavaksi. Nyt poliisin esiselvitystyö on päättynyt.

– Yhdeltätoista levykkeeltä löytyi lasta esittävää, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa materiaalia, jonka hallussapito on laitonta. Nämä takavarikoitiin ja tuhottiin, rikosylikomisario Ritva Elomaa kertoo Demokraatille.

Muu aineisto palautettiin Kansallisgallerialle.

Rikostutkintaa ei tehdä, koska ainoa mahdollinen epäilty on kuollut. Poliisi ei tiedä kuvissa ja videoilla esiintyneiden ihmisten henkilöllisyyksiä.

Poliisin ratkaisusta kertoi keskiviikkona ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

PÄÄJOHTAJA Kimmo Levän mukaan kukaan Kansallisgallerian työntekijöistä ei aiemmin tiennyt eikä edes aavistanut Kurenniemen aineiston sisältävän laitonta materiaalia.

– Emme tienneet. Tämä oli meille täydellinen yllätys.

Aineistoa oli kaikkiaan 50 hyllymetriä, eikä siitä ole löytynyt muuta kyseenalaista kuin nyt poliisin takavarikoimat ja tuhoamat levykkeet. Ulkopuoliset tutkijat eivät ole Levän mukaan päässeet käyttämään sitä, koska materiaali on ollut aiemmin järjestämätöntä.

– Pääsy siihen on ollut vain omilla työntekijöillämme, lähinnä kokoelmahallintoyksiköstä.

Pääjohtajan mukaan on mahdotonta sanoa jälkeenpäin, kuinka moni työntekijä on voinut vuosien aikana nähdä tai liikutella näin suurta järjestämätöntä aineistoa.

KANSALLISGALLERIAN hallitus on saanut marraskuussa selvityksen tapahtumista, kertoo hallituksen puheenjohtaja Matti Vanhanen.

– Tieto tuli meille järkytyksenä. Pidimme oikeana sitä, että asia vietiin heti poliisille, hän kertoo.

Hallitus ei tiedä, millä perusteilla Kurenniemen arkisto on aikoinaan hyväksytty museoitavaksi. Tarkkaa perustelua ei muista Kimmo Leväkään.

– Päätökset tehdään Kansallisgalleriassa puhtaasti taiteellisen merkityksen perusteella. Nyt sitten voi pohtia, pitääkö Kurenniemen kohdalla tätä merkitystä arvioida uudelleen, mutta tämä ei mitenkään kuulu meille hallitukselle, Matti Vanhanen sanoo.

NYKYTAITEEN museo Kiasman johto oli aikoinaan hyväksynyt Kurenniemen töitä kokoelmiinsa, ja pääjohtaja Levä sanoo luottavansa arvioon edelleen.

Kurenniemeä pidettiin merkittävänä elektronisen taiteen pioneerina.

– Meillä ei ole mitään syytä arvioida tätä tai museointia uudelleen, Levä sanoo.

Myöskään museointiohjeistuksia Kansallisgalleria ei aio muuttaa. Tapaus on Levän mukaan ainutlaatuinen.

AVAINSANAT

Museoviraston yt-neuvottelut päättyivät – nämä kohteet suljetaan toistaiseksi

Museoviraston yhteistoimintaneuvottelut ovat päättyneet. Neuvottelujen tuloksena museokohteita suljetaan, palveluja supistetaan ja lähes koko henkilöstö lomautetaan eripituisiksi ajoiksi.

Museovirastossa toimivan Suomen kansallismuseon museokohteista suljetaan toistaiseksi Helsingin Seurasaari, Kirkkonummen Hvitträsk, Askaisten Louhisaari sekä Kotkan Langinkoski.

Neuvotteluissa oli lähtökohtana enintään 30 henkilön irtisanominen, mutta irtisanomiset korvataan muun muassa lomautuksilla.

Neuvotteluissa haettiin 3,2 miljoonan euron leikkauksia ensi vuoden menoista.

Museovirasto kertoo tiedotteessaan valmistautuvansa yt-neuvotteluihin myös ensi keväänä.

AVAINSANAT

Elokuva-arvio: Suurten mittakaavojen Kiefer

Mestari Kiefer ja kuuma "pensseli"
  • Elokuva
  • 27.06.2024
  • 17:37
  • (Päivitetty: 27.06. 15:10)

Saksalainen Anselm Kiefer (s.1945) on ollut kuvataiteen megatähtiä maailmalla jo 1960-luvulta lähtien.

Suomessa Kiefer ei ole ollut järin isojen otsikoiden taiteilija paitsi ehkä yhdeksän vuotta sitten, kun hänen teoksiaan oli esillä Mäntän Serlachius-museossa, mistä puhuttiin silloin ”vuoden taidetapauksena”.

Se kenties miellytti Kieferiä itseään, sillä hän on aina halunnut puhuttaa, ravistaa ja vaikuttaa teoksillaan, joista todella sellaiseen on, niin sisällöltään kuin mittasuhteiltaan.

ELOKUVA:
Anselm
Ohjaus: Wim Wenders
2023, 93 min. Ensi-ilta 28.6.
★★★☆☆

PARI KUUKAUTTA ennen Saksan antautumista toisen maailmansodan fyysisesti ja henkisesti raunioittamassa maassa syntynyt Anselm Kiefer on aina ammentanut töihinsä kokemuksia ja elementtejä lähihistoriasta.

Hän järkytti maanmiehiään jo varhaistöillään 1960-luvun lopulla, kun hän valokuvasarjassaan poseerasi tunnetuilla paikoilla ympäri Saksaa Wehrmachtin univormussa käsi sieg heil -tervehdykseen ojennettuna. Hän halusi provokaatiollaan herättää saksalaisia kohtaamaan oma epämiellyttävä menneisyytensä. Hänen kohtaamansa reaktio ei ollut ihan toivotunlainen.

Hän on käyttänyt töidensä mielenmaisemallisena katalysaattorina myös muun muassa holokaustista selvinneen ukrainanjuutalaisen, Ranskassa 50-luvulla kirjallisen maineensa saavuttaneen runoilija Paul Celanin tekstejä. Myös monet filosofiset, uskonnolliset ja historialliset teokset ovat olleet hänen taiteensa innoittajia.

Anselm Kieferin elämästä ja teoista riittää siis yllin kyllin ainesta dokumenttielokuvaan, ja samana vuonna syntynyttä maanmiestään Wim Wendersiä sopivampaa ja pätevämpää ohjaaja moiseen tehtävään on vaikea kuvitella.

Wendersin mittavaan ohjaajauraan mahtuu monenlaista, perinteisempää ja kokeellisempaa. Pitkien, paljon palkittujen fiktioelokuvien lisäksi filmografiasta löytyy lyhytfilmejä, osuuksia antologioissa sekä pitkiä ja lyhyitä eri tyylisiä dokumentteja

Wenders ohjasi ensimmäiset pitkät dokumenttielokuvansa jo aika tasan 40 vuotta sitten. Tuoreempaa tuotantoa ovat viime vuosikymmenellä valmistuneet elokuvat maailmankuulusta valokuvaajasta Sebastian Salgadosta (2014) ja paavi Franciscuksesta (2018). Nyt Anselmin yhteydessä on erityisesti mainittava vuonna 2012 valmistunut Pina, nykytanssin merkittävästä suunnannäyttäjästä Pina Bauschista kertova dokumentti, jossa Wenders kokeili menestyksellä 3D-kuvaustekniikkaa.

JOS SANOO, että Anselm Kieferin työt ovat suuria, sortuu vähättelyyn. Hänen maalauksensa ovat enimmäkseen valtavia ja veistosinstallaationsa kokoluokkaa ohjussiilo/sukellusvene/hävittäjälentokone.

Nämä tyhjilleen jääneisiin teollisuuskiinteistöihin perustamissaan ateljeissa syntyneet Kieferin teokset eivät kivijalkagallerioihin tai pikkumuseoihin mahdu. Taiteilija onkin luonut työtilojensa yhteyteen kokonaisia taidekomplekseja, jotka ovat kokonaistaideteoksia itsessään. Esimerkiksi Kieferin edellisessä ”asemapaikassa” Ranskan Barjacissa lääniä töille on 35 hehtaaria. Nykyisessä, Pariisin lähellä sijaisevassa Croissy-Beaubourgin ateljeehallissa on neliöitä 36 000.

Näissä maisemissa liikkuu myös Wendersin dokumentti vangiten kuviin sekä Kieferin taidetta ja sen syntyprosesseja että hänen ajatuksiaan töistään, elämästään, maailmasta.

Wenders ei ole dokumenttikerronnassaan kahliutunut mihinkään taideanalyytikkojen ja taiteilijakollegoiden puhuvien päiden kavalkadiin. Työt puhuvat puolestaan, myös taiteilija itse, mutta ei teoksiaan puhki selittäen vaan niiden filosofis-historiallisia juuria esille nostaen.

Vaikuttavinta seurattavaa ovat Kieferin työskentelyn kuvaukset. Ei todellakaan mitään maalin kuivumisen katselua! Kiefer käyttää niin sanotusti suurta pensseliä, muun muassa liekinheitintä ja betonimyllyä, teoksia luodessaan, ja käytössä ovat maalien lisäksi niin luonnonmateriaalit, purkujäte, sula lyijy kuin koneiden raadot.

Wendersin elokuvassa käyttämä arkistomateriaali sota-ajalta ja Saksan jälleenrakennusvaiheen vuosilta asettaa Kieferin taidetta tavallaan raameihinsa.

Wenders on ottanut yhdeksi elementiksi elokuvaansa myös dramatisoitua kerrontaa, jossa mennään Kieferin lapsuuteen ja nuoruuteen (päähenkilöä esittävät eri-ikäisinä Wendersin veljenpojanpoika Anton Wenders ja Kieferin oma poika Daniel). Nämä jaksot eivät solahda kokonaisuuteen ongelmitta, vaikka kauniista kuvattuja ovatkin.

SUHTAUDUIN WENDERSIN elokuvan 3D-ominaisuuteen – joidenkin muinaisten vuosien katsomiskokemusten tuottamien pettymysten tähden – ennalta skeptisesti. Mitähän kikkailua vanha mestari nyt on keksinyt? Kopioiko hän itseään hienon Pina-elokuvan hengessä?

Katsottuani Anselmin muutamat ensiminuutit kokeeksi ihan normaalisti näin valkokankaalla koreita veistoksellisia teoksia epäskarpissa ympäristössä. Mutta kuin laskin 3D-lasit otsalta silmilleni, Kieferin teokset tulivat suorastaan syliini ja niitä ympäröivä luonto siinä samassa. Kolmiulotteisuus on ehdottomasti tuottanut lisäarvoa tälle elokuvalle.

Joku voisi piruillen ja vähättelevässä sävyssä sanoa, että Wendersin Anselm-elokuva kolmedeineen on ”art for art’s sake”, taidetta taiteen vuoksi. Mutta jos aiheena oleva taide on näin vaikuttavaa, ja sen lähtökohdat vahvasti puhuttelevia, niin miksipä ei. Kyllä siitä voi silloin elokuvan tehdä sen itsensä vuoksi.

AVAINSANAT

Juhani Palmu on kuollut

  • Kotimaa
  • 26.06.2024
  • 10:33
  • (Päivitetty: 26.06. 11:04)

Latoaiheisilla maalauksillaan tunnetuksi tullut taidemaalari Juhani Palmu on kuollut. Hänen puolisonsa Leila Palmu kertoi keskiviikkona STT:lle miehensä kuolleen rauhallisesti sairaalassa. Palmu sairasti keuhkoahtaumatautia.

Eteläpohjalaisten maisema- ja talomaalausten lisäksi Palmu tunnettiin symbolistisista aiheistaan. Hänen tuotantonsa koostuu maalauksista ja grafiikasta.

Palmu syntyi 8. heinäkuuta 1944 Turussa. Isä-Helge oli taidekauppias, mutta hän myös maalasi. Palmu kuvaili kasvaneensa vernissan ja tärpätin hajussa.

Piirtäminen tuli tutuksi alaluokilla. Kun muut lähtivät koulun jälkeen raitille, Juhanilla ja hänen veljellään oli yleensä kotipuuhia.

-  Isän antamat piirustustehtävät piti tehdä ensin. Pyyhekumia ei saanut käyttää. Jos jokin meni pieleen, piti työ tehdä kokonaan uudelleen, Palmu muisteli lapsuuttaan STT:lle vuonna 2004.

MYÖHEMMIN Palmu opiskeli muun muassa taidemaalari Onni Ojan yksityisoppilaana sekä Kölnin ammattikorkeakoulussa.

-  Onni on vanha ja viisas tekijä. Hän neuvoi esimerkiksi sen, miten saadaan aikaan lämmin harmaa tai sininen. Muille hän ei varmaan samoja niksejä antanut. Keskustelimme usein myös taiteen historiasta.

Ensimmäisen näyttelynsä Palmu piti 28-vuotiaana. Etelä-Pohjanmaalla taiteilija alkoi tehdä latoaiheisia maalauksia 1970-luvulla.

Kansainvälinen ura alkoi Pariisin näyttelystä vuonna 1986. Palmulla oli yksityisnäyttelyitä Helsingin lisäksi muun muassa Tukholmassa, Bonnissa, Pariisissa, Nizzassa, Kaliforniassa ja Hongkongissa.

-  Luonteeni on kuin Picassolla. Inspiraatiota ei tarvitse odotella. Pystyn tekemään tauluja aina ja nautin siitä. Maalaaminen on minulle elämäntapa. Jostain virasta voi lähteä eläkkeelle, ei tästä työstä, Palmu sanoi STT:lle 60-vuotiaana.

SUOMALAISET kriitikot eivät aina olleet kovin myötämielisiä Palmua kohtaan, mutta suuri yleisö piti hänen töistään ja maksoi niistä. Hän takoi taiteellaan rahaa, mikä ei ollut kaikkien mieleen.

-  Suomalainen taidemaailma on halventanut minua siihen malliin, etten ole aina tiennyt, olenko riittävän hyvä. Myynti ja menestys ovat onneksi puhuneet puolestaan, taiteilija muistutti.

Palmu siteerasi myös eduskunnan entistä puhemiestä Riitta Uosukaista.

-  Riitta neuvoi, että ’elä sie välitä, kateus pitää ansaita’.

Vauhdikkaimpina vuosinaan Palmusta naisystävineen ja elämäntyyleineen muodostui lööppien kestohahmo. Palmu oli naimisissa kuusi kertaa.

Taiteilija ei katkeroitunut julkisuudesta, vaan uskoi sen johtuvan siitä, että ihmisiä kiinnostaa erilaisuus.

-  Olen kai poikkeusyksilö, hän arveli STT:lle 70-vuotispäiviensä aikaan.

Myös elämän tummat sävyt tulivat Palmulle tutuiksi. Hän joutui kahdesti tulipalo-onnettomuuteen, joissa paloi pahoin. Hän sairastui lisäksi eturauhasen syöpään ja virtsarakon syöpään.

2000-luvun alussa Palmu poti talous- ja ihmissuhdesotkujen syövereissä masennusta.

-  Ne olivat kovia paikkoja. Usko elämään kantoi.

AVAINSANAT