VALIKKO

Martti Asunmaa (1942-2019) helsinkiläisessä sosialidemokratiassa

Pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu,  kaupunginhallituksen ja monien lautakuntien jäsen, Puistolan vaikuttaja Martti Asunmaa kuoli 5.3.2019 Helsingissä 76-vuotiaana. Hän oli syntynyt Rovaniemen maalaiskunnassa 24.6.1942. Matka pienestä kylästä Iin yhteiskoulun kautta Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan oli iso sotasukupolven nuorukaiselle. Myöhemmin se oli yleistä suurten ikäluokkien nuorelle.

Valtiotieteen maisteriksi valmistunut mies työskenteli virastotutkijana Kaupunkiliitossa, sittemmin ylitarkastajana ja toimistopäällikkönä oikeusministeriössä.
Asunmaa muutti vaimonsa Pirkon ja perheensä kera Puistolan Suuntimontielle 1970-luvun alussa.

Hänet valittiin heti v. 1971 Puistolan sos.dem. työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi ja nimettiin myös ehdolle lokakuun 1972 kunnallisvaaleissa. Hän sai varhaista nimeä vastustamalla nk. radanvarsitietä, joka leveänä väylänä olisi halkaissut ikävästi Puistolan pientaloalueen.

Martti Asunmaa

 

Radanvarren yhteistyö syvenee MaTaPuPu –projektilla

Liitosalueet tulivat Helsinkiin jo vuoden 1946 alusta, mutta kaupunki viivytteli kehitystyössä ja palvelujen luomisessa. Radanvarren esikaupunkialueiden kaavoitusta ja rakentamista hoitamaan perustettiin nyt nk. MaTaPuPu –projekti. Paikallisten asukkaiden ja kaupungin yhteistyön parantamiseksi perustettiin ratavarren taajamiin asukastoimikuntia, joiden poliittinen kokoonpano vastasi alueiden voimasuhteita. Asunmaa toimi alkuvaiheessa Puistolan asukastoimikunnan sihteerinä.

”Asukkaat mukaan oman asuinalueensa kehittämiseen”, kuului tunnus ensimmäisessä vaalikampanjassa, joka korosti demokratian vahvistamista kunnallishallinnossa ja kaupunginosahallinnon edistäminen. Puistolalaisiin äänestäjiin vedottiin vaatimuksella: ”Alueemme kehittämisen laiminlyönti on lopetettava” 30 vuotta riittää odotusajaksi”.

SDP oli Helsingissä suurin puolue 1972 ja sai 24 valtuustopaikkaa 30,8 % kannatuksella. Asunmaa sai uutena 436 ääntä ja tuli 7. varavaltuutetuksi sekä yleisten töiden lautakuntaan. Seuraavassa kunnallisvaalissa 1976 hän tuli valtuutetuksi 751:llä äänellä. Nuori valtuutettu pääsi heti kaupunkisuunnittelulautakuntaan, jonka puheenjohtajana oli Elannon toimitusjohtaja Ylermi Runko. Asunmaa oli vasta toinen valtuutettu Puistolasta; kansanedustaja Mikko Ampuja edusti aluetta heti sodan jälkeen liitoksen toteuduttua.

Vaalikannatus kertyi aina etupäässä Puistolasta ja muualta MaTaPuPu –alueelta. Vuoden 1980 kunnallisvaalissa tunnus oli: ”Työtä viihtyisän asuinympäristön ja lähidemokratian puolesta. Yhdessä eteenpäin!” Kehittämisen kohteita olivat päivähoito, koulut, terveysasemat ja vapaa-ajan tilat. Asunmaa sai 890 ääntä, jatkoi valtuustossa ja tärkeässä lautakunnassa, mutta valittiin nyt myös valtuustoryhmän puheenjohtajaksi.

Radanvarren kehittäminen koillisessa Helsingissä meni tiiviisti eteenpäin. Asuntoja ja palveluja syntyi. Tapulikaupunkia ja Malmin aluekeskusta rakennettiin tehokkaasti. Alueen voimakaksikko, Asunmaa ja kokoomuksen ryhmää samanaikaisesti johtanut Heikki S. von Hertzen Malmilta, sai paljon aikaisesti MaTaPuPu –alueen hankkeita.

Sosialidemokraatit olivat vaaleissa alueen suurin puolue. Asunmaan ohella valtuustossa istui malmilainen Aarne Laurila ja v. 1984 vaalien jälkeen myös Pekka Morri Tapanilasta ja Laura Kärkkäinen Jakomäestä. Heidän yhteistyö oli saumatonta. Alueen puoluejärjestöjen yhteisenä lehtenä oli ”Radanvarsi”, sittemmin Ruusunen, ”Koillis-Helsingin Ruusu”.

 

Ryhmä 44 muodostaa valtuustoenemmistön

Asunmaan panos ryhmäjohtajana oli keskeinen, kun syksyn 1984 kunnallisvaalin jälkeen synnytettiin nk. ryhmä 44, jonka ytimen muodostivat sosialidemokraatit ja SKDL, muutaman pienryhmän mm. nousevien vihreiden lisäksi. Niin kauan kuin ryhmä pysyi koossa, sillä oli valtuustossa enemmistö, joka pystyi vähentämään kokoomuksen vaikutusvaltaan vahvan ylipormestarin Raimo Ilaskiven kauden puolivälissä.

Asunmaa järjesti ”Tule tapaamaan valtuutettuasi” – iltoja pari kertaa vuodessa Puistolassa 4 000 kappaleen jaetulla mainoksella. Näkyvä asema ryhmäjohtajana laajensi hänen kannatuspohjaansa ratavarren taajamista muuallekin Helsinkiin. Syksyn 1984 kunnallisvaalissa toi peräti 1 283 ääntä ja nousun kaupunginhallituksen jäseneksi sekä YTV:n päättäjäksi.

Piirijohtaja Paavo Lipponen kuvaa työtoveriaan ryhmäjohtajana muistelmissaan hiljaiseksi, viisaaksi ja määrätietoiseksi. Pohjoisen poika oli omaksunut uuden kotikaupunkinsa asiat ja hengen nopeasti haltuunsa.

Kaudet varsinaisena valtuutettuna jäivät kolmeen, jolloin hän oli Helsingin merkittävimpiä kunnallispoliitikkoja eri tehtävissä. Noin 250 ääntä ei riittänyt 1988 enää valtuustopaikkaan. Perhesuhteissa oli tapahtunut muutos ja valtuutettu oli muuttanut pois Puistolasta. Lisäksi oma yhdistys asetti yhden sijasta useamman ehdokkaan.

Asunmaa jatkoi silti kaupunginhallituksessa ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa vielä yhden kauden 1989-1992, jolloin hän jätti kunnallispolitiikan luottamusmiehenä. Kaupungin Henkilöstöjohtajana hän aloitti vuonna 1989. Siinä tehtävässä hän kehitti erityisesti kaupungin työntekijöiden hyvinvointipalveluja.

 

Kaksoiskaupungin ja Tallinna-tunnelin ideoija

Jo 1980-luvun lopulla Viron ystävä Asunmaa kiinnostui yhteistyöstä Tallinnan kanssa. Hän teki aloitteen Helsinki-Tallinna –yhdistyksen perustamiseksi ja toimi pitkään sen puheenjohtajana.

Kun Viro itsenäistyi 1990-luvun alussa, harrastus muuttui myös työksi. Hän sai sivutoimena johdettavakseen kaupungin Tallinna-projektin. Idea Suomenlahden alittavasta rautatiestä ja Rail Baltica -radasta Manner-Eurooppaan kehittyi sittemmin monien asiantuntijoiden talkootyönä. Mutta ensimmäiset ajatukset julkistettiin Tallinnassa jo vuonna 1994 ja Asunmaa teki tutuksi käsitteen kaksoiskaupunki. Idea keinosta, tunnelista, syntyi saunanlaiteilla mm. arkkitehti Väinö Castrénin kanssa.

Kun Helsingin sos.dem. piirihallituksen ja valtuustoryhmän johto vieraili Tallinnan sosialidemokraattien, silloin ”Moodukoiden”, luona 1998; yksi tapaaminen oli juuri Helsingin kaupungin Tallinna-toimistossa, jossa Asunmaa esitteli näitä ideoitaan. Toinen kirjoittajista oli mukana ja muistaa meidän ajatelleen: ”Milloinkahan tuon saisi nähdä totena!” 20 vuotta myöhemmin aihepiiristä on jo virallisia valtion ja kaupunkien suunnitelmia; raidesuunnitelmia on tosin kaksi.

Asunmaa ystävineen oli kaksoiskaupunki- ja Suomenlahtitunneli-ajatusten kanssa aikaansa edellä. Myöhemmin 2000-luvulla hän jatkoi tätä aktiivisuutta ja toimi puheenjohtajana BalticRail –yhdistyksessä, joka vei eteenpäin kiskoliikenteen kehittämistä eteläiseen naapuriin ja edelleen syvemmälle Eurooppaan.

Martti Asunmaa ei itse koskaan saanut matkustaa tunnelin kautta Tallinnaan. Vakava autoliikenneonnettomuus sitoi hänet yli kymmeneksi vuodeksi hoivakotiin. Purjehduksen ja saunojen rakentamisen aika oli ohitse.
Lapsia on neljä, joista kolme ensimmäisestä avioliitosta ja yksi toisesta Outi-puolison kanssa. Lastenlapsia on yhteensä seitsemän. Hautajaiset olivat 13.4.2019 lähipiirissä.

Helsinkiläiset sosialidemokraatit kunnioittavat vappuna 2019 tärkeän ja luotettavan kunnallisen vaikuttajan elämäntyötä.

 

Kirjoituksessa on käytetty tietoja Risto Meriläisen henkilöartikkelista Puistola-Seura 40 vuotta, Alueoppaassa 2017-2018 sekä kaupungin arkistosihteeri Raija Björkbackalta.

 

Risto Kolanen & Risto Meriläinen

AVAINSANAT

Populismin tyhjiö: kuka perii perussuomalaiset?

  • Helsinki
  • 23.04.2025
  • 7:45
  • (Päivitetty: 23.04. 18:04)

Tämä kirjoitus on spekulatiivinen katsaus ja näkemys perussuomalaisen puolueen sisäisiin jännitteisiin ja niiden mahdollisiin seurauksiin.

Poliittisten puolueiden romahdukset johtavat usein tilanteeseen, jossa puheenjohtaja ja istuva johto vaihtuvat. Puolueen jäsenet ilmaisevat pettymyksensä, paine kasvaa ja kasvot vaihtuvat – mutta puolueen poliittinen eetos säilyy.

Suomessa elämme parhaillaan aikaa, jossa perussuomalaisten puolue on syvässä ja ennalta-arvaamattomassa kriisissä.

Alhainen kannatus, epäonnistuneet vaalit, kuluttava hallituspolitiikan jännite ja yleinen epävarmuus pakottavat pohtimaan: mitä tapahtuu seuraavaksi? Mihin suuntaan puolue siirtyy ja mitä sen jäljiltä nousee?

Kansa kyllästyi saksiin, hitaaseen muutokseen ja petettyihin lupauksiin.

PERUSSUOMALAISET on historiansa aikana kokenut yhden suuren hajoamisen aiemminkin.

Vuonna 2017 puolueen sisäinen murros synnytti Jussi Halla-ahon johtaman, entistä nuivemman linjan. Syntyi oikeistopopulistinen ydin, joka ei enää halunnut olla “työväenpuolue ilman sosialismia”, vaan avoimen ideologinen maahanmuutto- ja monikulttuurisuusvastainen liike.

Tuo linjaveto jätti taakseen puolueen maltillisemmat ja pragmaattisemmat hahmot, mutta säilytti samalla huomattavan joukon äänestäjiä ja median huomion. Suomen perussuomalaisten toinen aalto oli syntynyt – kovempana, sulkeutuneempana ja selkeämmän ideologisena.

Myöhemmin Halla-ahon jälkeen valtaan astui Riikka Purra, joka on pyrkinyt tuomaan oikeistolaista talouspolitiikkaa näkyvämmin puolueen ydintavoitteiden rinnalle. Tämä yhdistelmä ei kuitenkaan ole kantanut.

Kunta- ja aluevaalien sekä eurovaalien surkeat tulokset ovat tehneet selväksi, että nykyinen linja ei enää resonoi äänestäjien kanssa. Kansa kyllästyi saksiin, hitaaseen muutokseen ja petettyihin lupauksiin.

Perussuomalaisten identiteetti on nyt liikkeessä. Puolue elää poliittista tyhjiötä, ja sen sisällä muhii hiljainen mutta kasvava valtakamppailu.

Kun nykyinen johto haastetaan, uudelle johdolle aukeaa mahdollisuus käyttää suuren puolueen koneistoa, mediaresursseja ja kannatuspohjaa uuteen nousuun. Mutta kuka sen tekisi – ja millä linjalla?

Tilanne on paitsi arvaamaton myös potentiaalisesti vaarallinen.

PUOLUEEN sisällä jakolinjat kulkevat syvällä. On kulttuurisotia käyvä avoimen vihamielinen kansallismielinen siipi, on talouskuria painottava oikeistolainen blokki, on EU-kriittisiä suvereniteettiajattelijoita ja toisaalta pieni joukko työväenperinteeseen nojaavia arkipopulisteja.

Jokaisella ryhmällä on oma unelmansa siitä, mitä perussuomalaiset voisivat olla – ja oma vihollisensa, jollaisiksi toiset puolueen sisällä koetaan. Toisin kuin moni muu puolue, perussuomalainen puolue elää ja kasvaa vastakkainasettelusta ja viholliskuvasta.

Siksi tilanne on paitsi arvaamaton myös potentiaalisesti vaarallinen. Jos valtaan nousee jälleen kovempi, radikaalimpi linja, voi se repiä keskusteluilmapiiriä entisestään, normalisoida äärimmäisiä näkemyksiä ja ajaa muita puolueita reagoimaan.

Tämä muuttaa koko suomalaista poliittista kenttää uusille vesille.

Jokainen, joka on käynyt keskustelua perussuomalaisen kanssa heidän teemoistaan, tietää, että tällä keskustelulla on usein vain yksi voittaja riippumatta keskustelun kulusta ja sen sisällöstä.

Siksi Suomen ainoan populistipuolueen suunnan hakeminen vaikuttaa koko Suomen poliittiseen kenttään.

Millainen on perussuomalainen puolue Purran jälkeen?

JUURI tässä piilee nykyhetken vaarallisuus: kun populistinen puolue romahtaa, syntyy tyhjiö.

Ja se, kuka sen täyttää, määrittää paljon muutakin kuin yhden puolueen tulevaisuuden. Se voi määrittää koko poliittisen keskustelun sävyn ja suunnan vuosiksi eteenpäin.

Politiikan kommentaattorien ja median perussuomalaisia koskevissa analyyseissä olisi syytä pohtia ja hahmottaa puolueen sisällöllisiä ulottuvuuksia ja niiden potentiaalia menestyä puolueen eetoksessa etenkin puolueen murrosvaiheissa.

Kun Timo Soini jytkytti perussuomalaiset valtaan, pohdin jo silloin, millaisia vaikutuksia sillä voisi olla pitkällä aikavälillä. Eli millainen on perussuomalainen puolue Soinin jälkeen.

Nyt, kun tämä puolue on hetkellisesti juurtunut pelikentälle ja sen sisäinen liike kiihtynyt, olemme jälleen tienhaarassa. Millainen on perussuomalainen puolue Purran jälkeen?

Puoluepolitiikka on pitkää peliä – ja tämä voi olla yksi sen käännekohdista.

Kirjoittaja on SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu sekä politiikan ja yhteiskuntasuhteiden johtava asiantuntija Miltton Networksissa.

AVAINSANAT

Tehdään koko Helsingistä Euroopan paras pääkaupunki – tätä se vaatii

  • Helsinki
  • 04.04.2025
  • 13:01
  • (Päivitetty: 04.04. 12:53)

Helsingillä on omat ongelmansa, mutta ne ovat moneen muuhun pääkaupunkiin verrattuna vielä ihan eri mittaluokassa. Ehdimme yhä torjua segregaatiota ja tehdä Helsingistä – kaikilta kaupunginosiltaan – Euroopan parhaan pääkaupungin.

Kuinka monella maailman pääkaupungilla on edes mahdollisuus kilpailla Helsingin kanssa? Meillä kun pääsee nauttimaan paitsi erinomaisista, kohtuuhintaisista joukkoliikenneyhteyksistä myös laadukkaista peruspalveluista joka puolella kaupunkia.

Helsingissä on noin 120 peruskoulua, ja jokaisessa niissä loistaa ylpeyden aiheena suomalainen koulutus. Harvassa pääkaupungissa luonnon ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus on yhtä laajaa ja tasapuolista kaikilla asuinalueilla.

Helsingillä on kaikki edellytykset nousta Euroopan parhaaksi pääkaupungiksi.

KAUPUNKIEN kasvu tuo usein mukanaan haasteita, kuten alueellista segregaatiota. Vertailussa maailman metropoleihin Helsinki ei ole erityisen jakautunut, oli kyse sitten etnisestä segregaatiosta, köyhyydestä tai päihdeongelmista. Asumisen hinta voi toki nousta korkeaksi, ja keskustan tyhjeneminen voi koitua ongelmaksi.

Osittain alueellinen eriytyminen on luonnollinen ja hyväksyttävä ilmiö. Lapsiperheet asettuvat tietyille alueille, opiskelijat omilleen.

Ongelmat alkavat, kun huono-osaisuus keskittyy tietyille alueille, ja kaupunginosan heikko maine ryhtyy ylläpitämään itseään.

Helsingin poliisin päätös lopettaa nuorten rikosten ennaltaehkäisyyn keskittyvä toiminta herätti laajaa keskustelua. Tämä päätös perustettiin ajatukseen, että ennaltaehkäisevä toiminta siirretään suoraan poliisin perusrakenteisiin.

Moni poliisi itse epäilee mallin toimivuutta. Ennaltaehkäisevä työ tarvitsee oman paikkansa ja huomiota – erityisesti nuorten keskuudessa.

NUORTEN VÄKIVALTAKIN kytkeytyy myös alueelliseen eriytymiseen. Poliisitoiminnan ohella segregaatiota voidaan hillitä monilla eri keinoilla.

Kaavoituksella, asuntopolitiikalla, liikenteellä ja palvelutarjonnalla on suuri rooli, mutta myös kulttuuri- ja liikuntapalvelut voivat tukea kaupungin tasapainoista kehitystä.

Olen joskus ehdottanut, että Helsingin eri asuinalueilla voisi olla oma ”kauneusprojekti” – jokaiselle alueelle valittaisiin esimerkiksi oma kauniisti hoidettu kohde, pieni taideteos tai puutarha, joka houkuttelisi asukkaita ja kävijöitä. Arjessamme ei ole koskaan kauneutta liikaa.

TULEVISSA kuntavaaleissa meillä on mahdollisuus valita suunta, jossa uusi valtuusto sitoutuu kehittämään koko kaupunkia tasapuolisesti. Tasapainoinen kaupunkirakenne ei ole pelkästään heikommassa asemassa olevien etu – se hyödyttää meitä kaikkia.

Kun tietyt kaupunginosat saavat huonon maineen, parempina pidettyjen alueiden asuntomarkkinoille kohdistuu yhä suurempaa painetta, joka lopulta vaikuttaa myös keski- ja korkeatuloisiin asukkaisiin.

HELSINGIN tuleva johto tarvitsee työkalupakkiinsa vahvemman otteen segregaation ehkäisemiseksi. Tämä edellyttää paitsi segregaation kehittymisen säännöllistä seuraamista myös eri kaupungin toimialojen tiivistä yhteistyötä.

Tutkimusten mukaan alueellinen eriytyminen vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin, huono-osaisuudella kun on taipumus periytyä sukupolvelta toiselle.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että Helsinki säilyy kaupunkina, jossa osoite ei määrittele elämänlaatua tai mahdollisuuksia menestyä.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja kuntavaaliehdokas (sd).

AVAINSANAT

Kannanotto: Naisten ja miesten välisen palkkaeron purku vaatii tekoja, ei vain puhetta!

  • Helsinki
  • 21.03.2025
  • 8:22
  • (Päivitetty: 21.03. 8:27)

Nykyinen palkkausjärjestelmä on uudistettava perusteellisesti. Muutoksen ei tule perustua pelkästään työehtosopimuskohtaisiin ratkaisuihin, vaan palkkausjärjestelmän tulee olla yhtenäinen ja kattava kaikilla aloilla.

Tasa-arvo työmarkkinoilla ei toteudu pelkillä kirjauksilla tai työryhmillä – se edellyttää rakenteellista muutosta ja konkreettisia tekoja.

On aika uudistaa palkkausjärjestelmä siten, että se huomioi työn todellisen arvon eikä jätä sukupuolten välisiä eroja ylläpitäviä rakenteita ennalleen.

Tällaisia voisivat olla kaikille tasa-arvoiset pääkriteerit:

1. Työn vaativuus – edellyttääkö työ erityisosaamista, liittyykö siihen vastuu muista ihmisistä tai sisältääkö se erityisvaatimuksia, joista työntekijä on yksin vastuussa?
2. Koulutustaso – vaatiiko työ erityistä koulutusta ja osaamista?
3. Työn kuormittavuus – kuinka henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työ on?

Naisten ja miesten välinen palkkaero on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena Suomessa jo 1980-luvulta lähtien. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan perustamalla työryhmiä ja sisällyttämällä tasa-arvoon liittyviä kirjauksia työehtosopimuksiin.

Kuitenkin huolimatta lukuisista selvityksistä ja tilastoista, konkreettiset muutokset ovat jääneet toteutumatta.

LAINSÄÄDÄNTÖ velvoittaa työnantajia takaamaan samaa tai samanarvoista työtä tekeville yhtäläisen palkan. Lisäksi, jos palkkakartoitus paljastaa sukupuolten välisiä palkkaeroja, työnantajan tulee selvittää niiden syyt ja perusteet.

Tästä huolimatta palkkaerot eivät ole kaventuneet merkittävästi, vaan naisten ansiot ovat vuodesta toiseen keskimäärin 16 prosenttia pienemmät kuin miesten.

Palkkaeron vaikutukset eivät rajoitu vain kuukausituloihin, vaan niillä on pitkäaikaisia seurauksia, erityisesti eläkkeiden kohdalla.

Viimeisimpien tilastojen mukaan miesten eläkkeet ovat keskimäärin 646 euroa korkeammat kuin naisten.

Kokonaisuudessaan naiset ansaitsevat työuransa aikana noin 360 000 euroa vähemmän kuin miehet, mikä heikentää heidän taloudellista asemaansa myös myöhemmällä iällä.

Helsingin sosialidemokraattisen naisyhdistyksen kannanotto.

AVAINSANAT

Miljardöörien on alettava kantaa vastuuta päästöjen vähentämisestä

  • Helsinki
  • 09.02.2025
  • 8:30
  • (Päivitetty: 09.02. 8:31)

Presidentti Trumpin hallinnossa ja rinnalla toimiva miljardööri Elon Musk edustaa poliittisen järjestelmän muutosta: taloudellinen valta on käännettävissä suoraksi poliittiseksi vallaksi, kun moderneissa demokratioissa tätä yhdistymistä on estetty instituutioilla ja laeilla.

Yhdysvaltojen tapauksessa on alettu puhumaan demokratian korvautumisesta oligarkialla. Näin ajateltuna tekno-oligarkit hallitsisivat myös tiedonvälitystä keskeisten teknologioiden kautta.

Muutos ei tapahtunut vain Yhdysvalloissa. Miljardöörien globaali vallan kasvu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on selvää tilastojen valossa: 3000 miljardöörin omaisuus, yhteenlaskettuna 14,4 biljoonaa dollaria, kattaa noin 13 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta – verrattuna kolmeen prosenttiin vuonna 1993.

Heidän varallisuutensa kasvuvauhti on viime vuosina kiihtynyt jättäen jälkeensä pieni- ja keskituloisten tulokehityksen.

SAMAAN aikaan ilmaston lämpeneminen ja päästöjen globaali kasvu osoittaa, ettei yhteistä uhkaa ole torjuttu riittävällä vakavuudella.

Varoja tarvitaan kiireesti lisää: kehittyvien maiden energiasiirtymään, vauraiden maiden talouksien uudistamiseen ja luonnon ennallistamiseen. Pariisin sopimuksessa oleva 1,5 asteen lämpenemisen raja rikottiin viime vuonna.

Varallisuuden keskittyminen on keskeinen osa päästöjen kasvussa. Käänne on kuitenkin tapahtumassa. G20-maat pääsivät sopuun globaalin varallisuusveron edistämisestä viime kesäkuussa. 2 prosentin varallisuusvero voisi tuoda vuosittain tuloja satoja miljardeja.

EU:n on toimeenpantava superrikkaiden vero.

Kanavassa (1/2025) esitin, että yhdessä monikansallisten yritysten verotuksen nostamisella varoja ilmastonmuutoksen torjuntaan voisi saada vuosittain noin 500 miljardia.

Esimerkiksi kehittyvien maiden energiasiirtymään on arvioitu tarvittavan liki biljoona vuodessa (noin prosentti maailman BKT:sta), mutta YK:n kansainvälisessä ilmastokokouksessa päästiin sopuun 300 miljardista. Jos lämpenemisen etenemiseen ei puututa, summa nousee.

Kun varoja tarvitaan tässä mittaluokassa, varallisuuden keskittyminen on oltava ratkaisuissa mukana. Kahden prosentin verosta on tehtävä kunnianhimoisempi.

TIEDONPUUTE on pitkään estänyt ongelmaan tarttumisen, mutta tilanne on tässäkin muuttumassa.

EU Tax Observatory on julkaissut kattavaa dataa vaurauden keskittymisestä ja kolmentuhannen miljardöörin ongelmasta.

Se osoittaa arvion maanosien miljardöörien määrästä (Yhdysvalloissa ja Itä-Aasiassa yli 800, Euroopassa 500), kokonaisvarallisuudesta (2750:llä ~13 biljoonaa), henkilöiden keskimääräisestä varallisuudesta, nykyisen verotustason ja arvion 2 prosentin varallisuusveron tuotoista.

Tätä dataa tarvitaan, jotta asioista voidaan alkaa puhua vihdoin niiden oikeilla nimillä, tarkasti, toimia vaatien.

G20-maiden on päästävä ratkaisuun varallisuusveron toimeenpanosta, mutta Trumpin myötä ja geopoliittisen kilpailun kiihtyessä edessä on enemmän esteitä. EU:n ja sen jäsenmaiden, Suomen, on voimistettava ääntänsä.

Nyt ongelmaan tarttuminen ei ole näkyvästi esillä uuden komission myötä. Investointien vauhdittaminen ja EU:n taloudellinen integraatio etenee uhan torjumisen kustannuksella.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan järeitä politiikkatoimia, markkinat eivät vain hoida. EU:n on toimeenpantava superrikkaiden vero. Pääomatuloille on säädettävä yhtenäinen vähimmäisvero, mikä olisi jatkoa monikansallisten yritysten yhteiselle 15 prosentin minimiverolle. Veronkiertodirektiiviä on laajennettava pääomatulojen verotukseen.

AVOIN markkinatalous, siten kun se tänä hetkenä ymmärretään, muuttuu lämpenemisen jatkuessa perusteellisesti. Kyse on siitä, kenen ehdoilla tulevaa rakennetaan.

Kun Trumpin slogan on ”Drill baby drill”, EU:lla sen on oltava: ”Unlock the money”.

Elisa Husu on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan eduskunta-avustajana ja on kuntavaaliehdokkaana Helsingissä.

AVAINSANAT

Eduskunnassa kuohuu taas: oppositio marssi valiokunnasta ulos – ”Pandoran lipas” auki

  • Helsinki
  • 05.12.2024
  • 13:37
  • (Päivitetty: 05.12. 13:51)

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuohuu taas. Valiokunnan oppositioedustajat marssivat ulos torstain kokouksesta iltapäivällä. Kiista koskee sairaalaverkkoa.

SDP:n Ilmari Nurminen sanoi kokouspaikalla eduskunnassa medialle, että hallitus on tuonut esityksen myöhässä valiokuntaan ja ”runnoo” esitystä sellaisenaan eteenpäin.

Nurmisen mukaan hallitus ei ole halukas lisäselvityksiin koskien valiokunnan saamia lausuntoja.

– He ovat lopettaneet asiantuntijakuulemiset ja ja nyt valiokunnassa siirrymme valmistavaan tilanteeseen (keskusteluun) ja oppositio on vastustanut hallituksen jyräävää toimintapaa liittyen sairaalaverkon leikkauksiin.

Keskustan Hanna-Leena Mattilan mukaan keskustalle on tärkeää, että alueita kohdellaan yhdenvertaisesti.

– Kouvolan tapaus avasi sellaisen Pandoran lippaan, että kaikkia sairaaloita nyt verrataan Kouvolaan, Mattila viittasi siihen, että Kouvolan osalta päivystyksen lakkauttaminen peruttiin.

Myös vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat marssivat kokouksesta ulos.

Opposition mukaan valiokuntaan on kutsuttu varajäseniä, mikä mahdollistaa sen, että hallitus voi ajaa asiaansa läpi.

Nurmisen mukaan tilanne on todella poikkeuksellinen ja valitettava.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (kok.) ei kommentoinut medialle suuremmin kiistaa. Hän sanoi, että asian käsittely on kesken.

– Sekä hallituksella että oppositiolla on vastuu tehdä sitä työtä, mihin meidät on valittu.

Valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) oli vähäsanainen.

– En ota mihinkään asiaan nyt kantaa.

KÄYTÄNNÖSSÄ tilanne valiokunnassa on nyt se, että oppositiopuolueet haluaisivat käsitellä ensin vammaispalvelulakia eikä myöhässä tuotua sairaalaverkkoesitystä.

Opposition viesti oli, että nyt hallituspuolueet runnoisivat läpi sairaalaverkkoesityksiä paikalle tuomiensa varaedustajien voimin, kun oppositio marssi ulos. Oppositiosta kyseenalaistettiin sekin, onko tällainen toimintatapa edes mahdollinen.

Valiokunnan halutaan ilmeisesti ainakin hallituspuolueiden toimesta jatkavan tänään nimenomaan sairaalaverkkoesityksen käsittelyä eduskuntaryhmien kokousten aikana sekä täysistunnon jälkeen. Mikäli valiokunta istuisi täysistunnon aikana, se vaatisi puhemiesneuvoston yksimielisen päätöksen, mikä tuskin on mahdollista tulehtuneessa tilanteessa.

Opposition edustajat lähtivät melko pian ulosmarssin jälkeen takaisin valiokuntaan siinä tarkoituksessa, että aikatauluasiat nousevat siellä pinnalle.

AVAINSANAT