VALIKKO

Rinne: Pelihaittojen ehkäisemisen pitää näkyä Veikkauksen toiminnassa – pääministeri kertoo nyt myös johtopäätöksensä IPCC:n raportista

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
Pääministeri Antti Rinne (sd.).

Eilen julkistettu ilmastopaneeli IPCC:n raportti ei pääministeri Antti Rinteen (sd.) mukaan muuta hallituksen strategiaa tai hallitusohjelmassa ilmastokysymyksiin liittyviä asioita.

– Meillä on ilmastomuutokseen liittyvä kokonaisuus hyvin hallinnassa hallitusohjelmassa. Siihen liittyvät sekä nielut että päästöt, pääministeri Antti Rinne toteaa Demokraatille.

Raportti keskittyy etenkin maankäyttöön. Rinne viittaa ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.) eilisiin kommentteihin, jossa ministeri kiinnitti huomiota muun muassa siihen, miten lannasta voitaisiin tehdä biokaasua. Näin ravinteet saataisiin muotoon, jossa ne eivät valu meriin ja samalla päästäisiin eroon ilmaston kannalta haitallisesta turvepeltojen raivaamisesta lannanlevitystä varten.

– Oikealla suunnalla ollaan, IPCC:n raportti vahvisti paljon niitä asioita joita hallitusohjelmassa on jo linjattu, Rinne tiivistää reaktiotaan raporttiin.

Rinne nostanut isoja asioita keskusteluun, saanut aina ensin arvosteluryöpyn niskaansa.

Rinne on nostanut hiljattain yhteiskunnalliseen keskusteluun niin syntyvyyteen, ruoan ympäristöyställisyyteen ohjaavan verotuksen (julkisessa keskustellussa puitiin ”lihaveroa”) kuin lannanlevityksenkin ympäristölle aiheuttamat ongelmat. Kaikki avaukset tyrmättiin alun alkaen rajusti. Sittemmin niistä on kuitenkin tullut keskustelun valtavirtaa. Nyt esimerkiksi IPCC:n raportti nosti lannanlevityksen vaatiman peltojen raivauksen keskeisesti esiin.

Rinne toteaa, että keskustelun painopisteen muutos osoittaa, että omassa mielessä ja tutkittuun tietoon pohjaavia suomalaiseen yhteiskuntaan vaikuttavia asioita on nostettava rohkeasti esiin.

– Jos alkaa pelätä, että jokin puheenvuoro herättää negatiivista huomiota, sitten ei kannata kyllä poliitikkona ollakaan.

Samalla Rinne kuitenkin painottaa, että keskustelussa on huolehdittava siitä, että tavalliset ihmiset pysyvät mukana.

– Kenenkään poliitikon tahto ei ainakaan hallituksessa ole, että ihmisten arkea perusteetta haitataan. Ilmaston lämpenemisen torjunnan täytyy tapahtua sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

”Ilmastoyställisten tuotteiden verotusta pitää keventää.”

IPCC:n raportin pohjalta on puhuttu paljon myös ihmisten kulutustottumuksista. Niilläkin, muun muassa suomalaisten lisääntyneellä lihan käytöllä, on vaikutusta ilmastoon.

– Minä tai SDP ei kannata mitään lihaveroa. Kannatamme sitä, että ilmastoyställisten tuotteiden verotusta pitää keventää. Sitä tarkoittaa kestävän kehityksen arvonlisävero, joka lanseerattiin ennen vaaleja. Meidän tavoite on keventää ihmisten ruokakorin hintaa siltä osin kuin tuotteet ovat ilmastoystävällisiä ja sitä kautta vaikuttaa ilmaston hiilidioksidipäästöihin, Rinne sanoo.

Hallitusohjelman mukaan hallitus aikoo laatia maankäyttösektorin ilmasto-ohjelman ja uudistaa verotusta tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita ja kestävää kuluttamista. Hallitus laatii myös kansallinen ilmastoruoka-ohjelman. Se tähtää kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen.

Ilmastopolitiikasta vastaava ministerityöryhmän tehtävänä on rakentaa eri ministeriöitten kesken polkua, jolla hallitus pyrkii tavoitteeseen tehdä Suomesta hiilineutraali vuonna 2035.

”Ei tässä kukaan polttomoottoreita halua kieltää.”

Rinne uskoo, että lietelannan hyödyntäminen biokaasun raaka-aineena voi olla iso tekijä liikennepäästöjen vähentäjänä.

Hän muistuttaa, että valtio maksaa jo nyt konvertointitukea, jos vanha auto muutetaan eli konvertoidaan toimimaan bio- tai maakaasulla.

Kansalaisen oma kustannus konvertoinnista on liikkunut kuitenkin 1000–2000 euron välillä.

– Tätä täytyy kehittää niin, ettei konvertointi ole kenenkään ulottumattomissa taloudellisista syistä, Rinne toteaa nyt.

Hänen mukaansa pienituloisen ihmisenkin pitäisi jatkossa pystyä muuttamaan vanha auto ilmastoystävälliseksi.

– Ei tässä kukaan polttomoottoreita halua kieltää, vaan jokaisen suomalaisen ulottuvilla olisi oltava ilmastoystävällinen mahdollisuus liikkua, Rinne sanoo.

Hänen mukaansa biokaasun jakelupisteitä on saatava riittävän taajasti ympäri Suomea.

– Sitä kautta saadaan vanhaa autokantaakin muutettua ympäristöystävälisen polttoaineen käyttöön.

Rinteen mukaan hallitus on käynnistämässä hankkeen, jossa maatalouden lietelanta ja kuntien lietejäte pyritään saamaan teolliseen prosessiin biokaasutuotantoa varten.

– Tästä toivotaan aitoa mahdollisuutta liikenteen ilmastopäästöjen vähentämiseen. Toivon, että prosessi etenee nopeasti. Haluamme yhdessä MTK:n ja kansalaisyhteiskunnan kanssa lähteä viemään tätä eteenpäin. Tämän vaalikauden aikana pyritään saamaan tämä sellaiseen vauhtiin, että se on osana auttamassa 2035 hiilineutraaliustavoitteen toteuttamista, Rinne kertoo.

Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä.

”On selkeästi päästävissä yhteiseen politiikkaan.”

Hallituksessa vihreät ja keskusta ovat olleet vastakkain etenkin julkisessa keskustelussa metsäpolitiikasta.

Rinne toteaa tähän lyhyesti, että asiat on käsitelty syvällisesti hallitusohjelmaa varten.

– Minun arvioni on, että tässä on selkeästi päästävissä yhteiseen politiikkaan. En näe tällä hetkellä isoa uhkaa hallitusyhteistyölle huolimatta julkisesta keskustelusta. Toivon tietenkin, että nämä asiat keskustellaan hallituksen sisällä.

Vihreät ja keskusta ovat vääntäneet julkisessa sanassa etenkin metsähakkuista.

Rinteen mukaan IPCC:n raportti ei muuta hallituksen linjaa metsäinvestointeihin. Pääministerin mukaan lähtökohta on se, että yritykset ratkaisevat liiketoiminnallisen perustein investointinsa, joihin luonnollisesti vaikuttaa muun muassa raaka-aineen saatavuus.

– Uskon, että tässä pystytään sopeuttamaan uudetkin hankkeet olemassaolevien hankkeiden rinnalle ja toteuttamaan järkevää ilmastopolitiikkaa.

Rinne lisää uskovansa myös, että järkevä elinkeino-, maatalous- ja ympäristöpolitiikka eivät loppupeleissä ole ristiriidassa keskenään.

– Minulle on metsäteollisuuden edustajien kanssa keskustellessa tullut käsitys, että he suhtautuvat äärimmäisen vakavasti ilmastokysymykseen. Se on nimittäin metsätaloudellekin vakava kysymys, kuinka paljon esimerkiksi tuholaisia myös meidän metsiin on ilmaston lämpenemisen kannalta tulossa.

”Pitää suhtautua arvioinnissa sen asian vakavuuden edellyttämällä tavalla.”

Rinne kommentoi Demokraatille myös muutamia muita ajankohtaisia keskustelunaiheita; Veikkauksen ympärillä pyörivää keskustelua, alkoholiverotusta sekä Venäjän tapahtumia.

Venäjältä kansainvälistä huomiota on kiinnittänyt poliisin kovenevat otteet opposition mielenosoituksissa.

– Ylipäätään aina silloin, kun yhteiskuntarauha järkkyy jostakin syystä, joka erityisesti näyttää liittyvän demokratian toteutumiseen, on kyse vakavista asioista. Niihin pitää suhtautua arvioinnissa sen asian vakavuuden edellyttämällä tavalla.

Rinne sanoo, ettei Suomi puutu Venäjän sisäisiin asioihin, mutta Suomelle on ylipäänsä kansainvälisessä toiminnassa tärkeää oikeusvaltioperiaate, demokratia ja sananvapaus.

– Nyt näyttää, että näissä asioissa monessa suunnassa on petrattavaa, myös Venäjällä.

Rinteen mukaan tällaisiin asioihin pitää kiinnittää huomiota kansainvälisissä keskusteluissa myös naapureitten kesken – ei oppimestarina toimien vaan normaalissa kanssakäymisessä.

Venäjä on ajankohtainen Suomessa myös sen vuoksi, että presidentti Vladimir Putin on tulossa Suomeen tapaamaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.

Siihen, mistä asioista Niinistö ja Putin keskustelevat, Rinne ei ota kantaa.

Pelihaittojen ehkäisemisen pitää näkyä.

Viro ja Latvia kisaavat toisiaan vastaan siinä, kummassa maassa on halvempi alkoholiverotus. Tällä on vaikutuksensa siihen, miten suomalaistenkin alkoholin matkustajatuonti kehittyy.

Hallitusohjelman mukaan hallitus jatkaa alkoholiveron maltillisia korotuksia 50 miljoonalla eurolla ”ottaen huomioon toimintaympäristön muutokset niin, että vaikutukset matkustajatuontiin seurataan”.

Tänään Panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden toimitusjohtaja Riikka Pakarinen varoitti Rinteen hallitusta alkoholiveron nostosta.

– Jos me nyt nostamme alkoholiveroa, se on hölmöläisen hommaa. Tuonti varmasti nousee dramaattisesti, Pakarinen totesi Uutissuomalaiselle.

Rinne ei ota kantaa siihen eikä edes ennakoi, mitä alkoholiverolle budjettiriihessä tapahtuu.

– Se on valmistelussa. Katsotaan mitä valtiovarainministeri esittää, kun budjettiriiheen mennään. Meillä on hallitusohjelmakirjauksesta asiasta.

Veikkauksen tökerö mainostoiminta on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Jopa yhtiön monopolista on käyty julkista punnintaa.

– Meidän peliyhtiömonopoliamme on perusteltu ja perustellaan sillä, että se hoitaa myös peliriippuvuusongelmia. Sen pitää näkyä koko Veikkauksen toiminnassa. Olen ollut hieman hämmentynyt keskustelusta, mitä Veikkauksen ympärillä on käyty. Omistajaohjausministerin täytyy nyt tarkkaan katsoa, mitä Veikkauksessa tapahtuu, Rinne sanoo Demokraatille.

Helsingin Sanomat paljasti tänään, että Veikkauksen johtoa palkitaan taloudellisesta tuloksesta muttei vastuullisuudesta. Toisin sanoen pelihaittojen vähentäminen ei johdon palkkioissa paina ainakaan paperilla.

– En pääministerinä lähde ottamaan kantaa, miten yksittäisen yhtiöiden johtajien ohjaus tapahtuu. Sen sanon, että Veikkauksella on erityistehtävä myös pelihaittojen ehkäisemisessä ja sen täytyy myöskin toteutua yhtiön toiminnassa, pääministeri Antti Rinne sanoo.

AVAINSANAT

”Kasvutoimi voi muuttua laskutoimeksi” – Yrittäjät eivät innostu Murron työryhmän veroehdotuksesta

Pk-yritysten edustajat kannattavat perintö- ja lahjaveron poistamista, mutta ääni muuttuu kellossa, jos poisto pitäisi rahoittaa osinkoverotuksen ja luovutusvoittoveron kiristämisellä.

Yrittäjät eivät kannata perintö- ja lahjaveron poistamista, jos se rahoitetaan kiristämällä osinkoverotusta ja luovutusvoittoveroa. Tämä käy ilmi Suomen Yrittäjien teettämästä kyselystä pienten ja keskisuurten yritysten edustajille.

Kyselyn mukaan selvä enemmistö eli 69 prosenttia yrittäjistä kannattaa perintö- ja lahjaveron poistamista, jos kysymyksessä ei oteta kantaa siihen, miten poisto rahoitetaan.

Kannatus kääntyy kuitenkin vastustukseksi, jos perintö- ja lahjaveron poisto olisi tarkoitus rahoittaa tiukentamalla osinkoverotusta ja luovutusvoittoveroa, kuten kasvutoimia kartoittanut Risto Murron työryhmä on hiljattain ehdottanut. Tässä tapauksessa perintö- ja lahjaveron poistoa tukee vain 20 prosenttia ja vastustaa 57 prosenttia yrittäjistä.

-  Yhden veron alentaminen johtaa herkästi toisen korottamiseen. Talouden kasvutoimi voi muuttua helposti talouden laskutoimeksi, kommentoi Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Petri Salminen tiedotteessa.

Osinkoveron huojennus monelle tärkeä

Pk-yritysten edustajilta tiedusteltiin myös, mikä vero vaikuttaa eniten heidän haluunsa kasvattaa yritystä. Kyselyn mukaan eniten kasvuhaluihin vaikuttavat listaamattomien yritysten osinkovero ja ansiotulovero. Kumpikin vero sai kyselyssä 18 prosenttia maininnoista.

Lähes yhtä moni eli 17 prosenttia yrittäjistä nimesi arvonlisäveron eniten kasvuhaluihin vaikuttavaksi veroksi.

Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennus on kyselyn perusteella tärkeä asia monille osakeyhtiömuodossa toimiville yrittäjille. Osakeyhtiöyrittäjistä noin kaksi kolmasosaa sanoi, että osinkoverotuksen kiristäminen vähentäisi heidän yrityksensä kasvuhaluja. Neljäsosa osakeyhtiöyrittäjistä oli sitä mieltä, ettei osinkoverotuksen tiukennus söisi kasvuhaluja.

-  Osinkoverotuksen kiristäminen olisi myrkkyä yritysten ja koko talouden kasvulle. Se söisi monen yrittäjän motivaatiota kasvattaa yritystään, Salminen sanoo.

Kaikista kyselyyn vastanneista yrittäjistä vain seitsemän prosenttia nimesi perintö- ja lahjaveron eniten kasvuhaluihin vaikuttavaksi veroksi. Yhteisövero keräsi maininnoista 11 prosenttia.

Tutkimusyhtiö Verianin toteuttamaan kyselyyn vastasi maaliskuussa runsaat 1  100 pk-yritysten edustajaa. Tulosten luottamusväli on kokonaistuloksen osalta 2,9 prosenttiyksikköä.

Tekijä: Iiro-Matti Nieminen / STT

AVAINSANAT

Vaikuttaako tappio kuntavaaleissa hallitukseen? Näin Vanhanen, Lindström ja Wallin muistavat seuraukset

Jari Lindströmin mukaan perussuomalaisten häviö vuoden 2017 kuntavaaleissa vaikutti osaltaan puolueen hajoamiseen.
Entisen työministerin Jari Lindströmin mukaan kuntavaalitappiolla voi olla paljonkin vaikutusta hallituspuolueiden toimintaan.

-  Se, joka väittää muuta, valehtelee.

Lindström oli ministerinä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa keväällä 2017, kun perussuomalaisten kannatus putosi kuntavaaleissa 3,5 prosenttiyksikköä 8,8 prosenttiin. Häviö vaikutti Lindströmin mukaan paitsi puolueeseen, myös yksittäisiin edustajiin.

-  Osa kansanedustajista hyppi seinille, Lindström kertoo STT:lle.

Puolue ei pysynyt kauaa kasassa vaalien jälkeen vaan hajosi, kun Jussi Halla-aho valittiin puolueen puheenjohtajaksi Timo Soinin tilalle. Parikymmentä kansanedustajaa joukossaan Lindström muodosti uuden puolueen, jonka nimeksi tuli Sininen tulevaisuus.

Lindströmin mukaan vaalitappiosta voi vetää viivan puolueen hajoamiseen, sillä vaalitulos kasvatti puolueen sisäisiä riitasointuja.

-  Siinä ruvetaan miettimään, että tämä ei näytä ollenkaan hyvältä. Osa saattaa tehdä harkiten ja osa harkitsemattomasti jotakin sellaista, että pääsee julkisuuteen, koska poliitikko elää julkisuudesta.

Lindström muistaa, että vuoden 2017 keväällä yhdeksän perussuomalaisten kansanedustajaa uhkasi ulostulossaan, että sote-uudistus ei etene, jos maahanmuuttolinjaukset eivät etene. Tästä seurasi hänen mukaansa se, että puolueen puheenjohtaja Soini repi pelihousunsa ”kertakaikkisesti”.

-  Se oli selkeä oire siitä, että tämän ryhmän sisällä on tapahtunut jotakin ja omaa häntää nostetaan muiden kustannuksella.

Sunnuntain kuntavaaleissa hallituspuolueista perussuomalaisten kannatus romahti 6,8 prosenttiyksikköä 7,6 prosenttiin. Kokoomuksen kannatus laski puoli prosenttiyksikköä 21,9 prosenttiin ja RKP:n kannatus 0,3 prosenttiyksikköä 4,7 prosenttiin. Kristillisdemokraattien kannatus säilyi 3,6 prosentissa.

Äänestäjät väsyvät ”vanhaan valtaan”

Entisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) mukaan kuntavaaleihin panostetaan paljon niin hallitus- kuin oppositiopuolueissa, vaikka valtakunnanpolitiikassa niitä pidetään ikään kuin välivaaleina. Erityisen tärkeät vaalit ovat puolueiden kenttäväelle.

-  Ne otetaan erittäin vakavasti ja niihin valmistaudutaan pitkäjänteisesti. On väärin sanoa, että ne eivät ole kovin merkittävät jollekin puolueelle, Vanhanen sanoo STT:lle.

Vanhanen oli pääministeri vuoden 2008 kuntavaalien aikaan, kun keskustan kannatus putosi edellisiin vaaleihin verrattuna 2,7 prosenttiyksikköä 20,1 prosenttiin. Vanhasen mukaan kuntavaalitulokset eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet puolueessa hötkyilyä.

-  Meidän kohdallamme en muista, että mitään vakavaa hallituspolitiikan sisältöön liittyvää keskustelua olisi käyty, koska hallituspuolueissa ja varsinkin pääministeripuolueessa pidetään tärkeänä sitä, että kerran sovitusta hallitusohjelmasta pidetään kiinni.

Vanhasen muistin mukaan yksittäiset ehdokkaatkaan eivät hermoilleet kuntavaalien tuloksesta. Hän sanoo, että kansanedustajat aistivat jo vaalikentillä, milloin ”äänestäjien peukalo rupeaa näyttämään alaspäin”.

Vuonna 2008 keskusta oli ollut pääministeripuolue viisi vuotta. Vanhasen mukaan äänestäjät väsyvät niin sanottuun vanhaan valtaan. Tämä selittää hänestä sitä, että oppositiopuolueet menestyivät näissäkin kuntavaaleissa.

-  Pitkäaikainen hallitusvastuu painaa, ja tuntuu, että rytmi ja vauhti ovat nykyaikana yhä enemmän kiihtyneet. Ihmiset rupeavat kaipaamaan muutosta jo kahdessa vuodessa, Vanhanen sanoo.

Pokka pitää ulospäin

Vanhasen hallituksen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (rkp.) ei myöskään muista, että RKP:n puolen prosenttiyksikön kannatuksen lasku 4,7 prosenttiin vuoden 2008 kuntavaaleissa olisi vaikuttanut puolueen hallituspolitiikkaan tai hallituksen sisäiseen dynamiikkaan. Vaikka kannatus laski muutamilla muillakin hallituspuolueilla ja RKP:tä enemmän, oli hallituksessa keskityttävä talouteen.

-  Silloinhan finanssikriisi oli kaatumassa päälle ja suuri osa huomiosta meni sen vaikutusten torjumiseen ja lieventämiseen, Wallin muistelee STT:lle.

Kuntavaalit on käyty kriisitunnelmissa useita kertoja. Vuonna 2021 hallituksen harmina oli korona, ja tällä hetkellä niskassa on Venäjän uhka.

-  Kuntavaalit toimivat eräänlaisena ilmapuntarina ja fiilismittarina siitä, mihin suuntaan politiikan tuulet puhaltavat, Wallin sanoo.

Wallin ei urallaan poliitikkona nähnyt kollegoiden juuri hermoilevan kuntavaalituloksista, vaikka sanookin, että kuntavaaleissa poliitikot tarkistavat myös oman kannatuksensa, vaikka pokka pitää ulospäin.

Monet äänestävät kuntavaaleissa hallituksen suosiosta.

-  On selvää, että ainakin oppositiopuolueet haluavat tehdä kuntavaaleista kansanäänestyksen yleisen hallituspolitiikan onnistumisesta. Ikävä puoli on se, että se vie huomiota pois niistä asioista, joista on oikeasti kysymys kunta- ja aluevaaleissa, eli esimerkiksi kouluista sekä sosiaali- ja terveyspolitiikasta.

”Sitten tehdään tiedotteita”

Vanhasen mukaan vaalitappion kokenut perussuomalaiset pärjää vaaleissa silloin, kun esillä ovat puolueen identiteetille tärkeät teemat, kuten maahanmuutto.

-  Jos kuvittelisin tällä hetkellä, mitä hallituksen sisällä tapahtuu, perussuomalaisilla johtopäätös on varmaan se, että koska kuntavaaleissa ei puhuttua heidän teemoistaan, niitä pitää ruveta korostamaan hallituksen sisällä.

Lindström sanoo, että erityisesti kohtalostaan kuntavaalien jälkeen huolestuvat poliitikot, joille ilmestyy omalta alueelta haastaja, joka voittaa heidät selvästi.

-  Ihminen miettii, onko hänen toimintansa jotenkin näkymätöntä. Sitten tehdään tiedotteita, joissa otetaan hyvinkin värikkäin sanakääntein kantaa jonkin asian puolesta tai jotakin vastaan.

Hänen mukaansa poliitikot seuraavat gallupeja tarkkaan ja miettivät, miten heille vaaleissa käy.

-  Ja sitten kun kuntavaalitulos tulee, niin sehän ei ole enää mikään gallup, vaan se on oikeasti tulos.

Tekijä: Heli Laakkonen / STT

AVAINSANAT

Janne Riiheläinen: Vanhan järjestyksen maailma murtui, ja suomalaistenkin pitää alkaa puhua demokratian kohtalosta

  • Kolumnit
  • 18.04.2025
  • 19:01
  • (Päivitetty: 18.04. 19:35)

Tänä keväänä suurvaltojen liittolaismieltymykset muuttuivat ja Euroopan turvallisuusrakenteisiin halkesi railoja. Vaikka päättäjämme eivät voi demokratiaa uhkaavista riskeistä täysin avoimesti puhua, kansalaisten pitää osata tehdä se heidänkin puolestaan.

Donald Trump vannoi virkavalansa kolme kuukautta sitten ja sen jälkeen on vauhtia riittänyt kaikilla politiikan sektoreilla. Alle sadassa päivässä Yhdysvaltain presidentti hallintoineen on saanut sekaisin paitsi oman maansa, myös geopolitiikan ja maailmantalouden.

Trump on pannut lujille ennen kaikkea eurooppalaisten maiden poliittiset johtajat ja heidän taustakoneistonsa. Eri maiden suurlähetystöissä Yhdysvalloissa on varmasti saatu painaa pitkää päivää yrityksessä pysyä jatkuvasti vaihtuvien tilanteiden tasalla.

Vielä Trumpin valinnan jälkeen Euroopassa uskottiin asioita tapahtuvan samoin kuin hänen ensimmäisellä kaudellaan: kovia puheita, mutta käytännössä pitkälti entiseen malliin jatkuvaa liittolaisuutta.

Yhdysvallat vetäytyy itse luomastaan maailmanjärjestyksestä.

Mutta helmikuun alkupuolella käynnistyi Trumpin Yhdysvaltojen kaksijakoinen Eurooppa-politiikka: liittolaisia niivitetään parhaansa mukaan ja Vladimir Putinin Venäjän puolella ollaan niin sanoissa kuin teoissa. Maanosan demokratiaa vaarantavat eurooppalaiset ääriliikkeet saavat tukea Atlantin takaa.

Tästä käynnistyi puolestaan EU-maiden kaksijakoinen politiikka: yritys pitää suhteet Trumpiin mahdollisimman kunnossa ja samaan aikaan rakentaa uutta liittoumaa, joka tekisi mahdollisimman tarpeettomaksi välittää siitä, mitä Trump ajattelee tai tekee.

TASAVALLAN presidentti Alexander Stubb on ollut virassa nyt runsaan vuoden. Yhdysvaltain vaalien jälkeisen ajan häntä lienee työllistänyt merkittävästi sekä Suomen oma että eurooppalaisten demokratioiden yhteinen USA-politiikka.

Stubbilla lienee jonkinlainen epävirallinen asema yhteydenpitäjänä eri suuntiin.

Presidentti Stubb on olosuhteiden takia noussut hyvin nopeasti melkein yhtä ehdottomaan asemaan kuin Sauli Niinistö, jolla sama nousu kesti pitempään.

Nato-asioiden liittäminen ylipäällikön rooteliin, kokoomuksen ulkopoliittinen värisuora ja Stubbin nousu myös eurooppalaisilla kentillä merkittäväksi toimijaksi ovat lujittaneet hänen kotimaisen asemansa.

Osansa on ollut myös sillä, että hallitus on ollut tiukoilla sisäpolitiikan ja vaalien takia. Ulkoministeri Elina Valtosta (kok) lukuunottamatta muilla ministereillä on ollut kädet täynnä ihan kotimaisia huolenaiheita.

Toki tässä välissä Suomi päätti irtautua Ottawan sopimuksesta ja ottaa uudelleen käyttöön jalkaväkimiinat.

Tämä sinällään hyvin laajaa poliittista tukea nauttiva päätös tosin julkistettiin tavalla, joka sai sen vaikuttamaan lähestyviin vaaleihin liittyvältä kampanjoinnilta.

SUOMI ON NYT aktiivisesti mukana “halukkaiden koalitiossa” rakentamassa jotain uutta, samalla kun Yhdysvallat vetäytyy itse luomastaan maailmanjärjestyksestä.

Tähän rakennustyöhön tarvitsemme paitsi ulkopoliittista osaamista ja voimaa, myös keinoja etsiä sitä perinteistä konsensusta, joka on tehnyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta linjakasta.

Pahimmillaan voimme myös joutua vastaamaan Venäjän aggressioon tai jopa jonkinlaiseen rajoitettuun sotilasoperaatioon sen yrittäessä tavalla tai toisella hajottaa demokraattisten maiden rintamaa.

Voi myös olla, että Kiina lähtee liikkeelle valloittaakseen Taiwanin.

Suomen ulkopolitiikan johdon pitää tehdä improvisoitua politiikkaa, jota ei ole parlamentaarisesti käyty yhdessä läpi.

Jo tapahtuneet muutokset ovat jo merkittäviltä osin romuttaneet sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset että puolustuspoliittiset selonteot. Edellinen hyväksyttiin joulun alla ja jälkimmäinen on vielä eduskunnan käsittelyssä.

Tämä merkitsee sitä, että Suomen ulkopolitiikan johdon pitää tehdä improvisoitua politiikkaa, jota ei ole parlamentaarisesti käyty yhdessä läpi.

EPÄVAKAA ja uusia järjestelyjä eurooppalaisen turvallisuuden takaamiseksi vaativa maailma on lähivuosien Suomen ulkopoliittinen ykköshaaste.

Se ei saa jäädä EU:ssa liian harvoille hartioille, sillä edessä voi olla kovia päätöksiä Euroopan yhteisen voiman löytämiseksi muodossa tai toisessa.

Yhteisvelka, enemmistöpäätökset ja monet muut vierastetut keinot voivat olla välttämättömiä, jos haluamme kyetä puolustamaan demokratiaan.

Tästä pitäisi järeiden ovien takana käytävän parlamentaarisen keskustelun lisäksi käydä myös avointa kansalaiskeskustelua.

Kimurantin tilanteen yksi osa on, että poliittinen johto ei ainakaan toistaiseksi voi puhua riskeistä avoimesti, koska se voisi vaarantaa yhä tarvitsemaamme suhdetta Trumpin Yhdysvaltoihin.

Mutta suomettumisen ajasta poiketen media, tutkijat ja kansalaiset saavat uhkakuvista puhua, ja esittää vapaasti näkemyksiään Suomen turvallisuuspoliittisista ratkaisuista.

Siispä nyt reippaasti keskustelemaan siitä, miten Suomi ja demokratia pärjäävät tässä käynnissä olevassa muutoksessa.

AVAINSANAT

Elokuva-arvio: Ammattivakoojien perheillallisilla hahmotellaan, kuka on petturi

  • Elokuva
  • 18.04.2025
  • 11:41
  • (Päivitetty: 18.04. 0:07)

Steven Soderberghia ei voi ainakaan teostensa turhasta pitkittämisestä syyttää. Maaliskuussa nähty kummitusjuttu Presence kesti 85 minuuttia. Nyt saa ensi-iltansa lontoolaisista vakoilijoista kertova 95-minuuttinen Black Bag.

Väsymättömien työmyyrien joukkoa edustava Soderbergh suoltaa nykyisin pieniä, näppäriä, mutta aika tyhjiä viihde-elokuvia, jotka muistuttavat vähän kuin elokuvallista kioskikirjallsuutta. Sellainen on myös Black Bag. Käsikirjoittajana on David Koepp, joka työskenteli myös Presencessä.

ELOKUVA:
Black Bag
Ohjaus: Steven Soderbergh
Pääosissa: Michael Fassbender, Cate Blanchett, Marisa Abela
2025, 94 min. Ensi-ilta 17.4.
★★☆☆☆

Black Bagin huomio keskittyy vakoojapariskuntaan, josta miespuolinen George Woodhouse (Michael Fassbender) saa alussa tehtävän. Yksi tiedustelijoista on petturi, ja kyseessä saattaa olla myös Georgen vaimo Kathryn (Cate Blanchett). Petturi olisi tietysti eliminoitava kotimaan turvallisuuden nimissä.

George kutsuu joukon kollegoitaan hänen ja Kathrynin luokse illalliselle. Näennäisen leikillisten kysymyspelien kautta petturin selvittäminen pääsee vauhtiin. Ennen pitkää George joutuu vakoilemaan tosissaan myös Kathrynia, mutta kyse tuntuu olevan yhtä paljon avioliiton pelisääntöihin jo jaetulta ammattipohjalta molemmin puolin kuuluvasta, ironisesti ymmärretystä asianlaidasta.

VAAKOILUVIIHDE ON sinänsä omalaatuisen menestynyt elokuvien laji. Kyky suodattaa kenties maailman yksinäisimmästä ja sulkeutuneimmasta ammatista ehostettua suuren maailman eli huippukorkean elintason mainosta on osoitus elokuvakoneistojen illusorisesta mahdista.

Black Bagissa on pientä yritystä kuvata, miten tiedustelutyöhön olennaisesti kuuluva epäilyksen taito aina vainoharhaisuuteen asti muokkaa myös kollegiaalisia ihmissuhteita, jotka ovat käytännössä heidän ainoa vapaa-aikansa. Agentteihin kuuluu myös terapeutti, jolla muut käyvät purkamassa päätään. Tai ainakin yrittävät sitä. Agentit tuntuvat enemmänkin muodostaneen oman perheensä.

Henkilöt jäävät kuitenkin kovin etäisiksi ja yhdentekeviksi, hieman kuin vitseiksi. Tuntuu, että tarinassa olisi kannattanut keskittyä tiivimmin ja syvemmin juuri Georgen ja Kathrynin ammatilliseen yksityissuhteeseen ja sen psykologiaan.

BLACK BAG on tyylikkäiden agenttien esiinmarssia prameissa arjen puitteissaan, mutta ei paljon sen emempää. Eräänlaista james bondia, joka pysyy kotona. Viittaus maailman tunnetuimpaan fiktiiviseen agenttiin löytyykin seasta, sillä pienen sivuroolin tekee jo hieman vaivaisukolta näyttävä Pierce Brosnan.

Erikoisinta Black Bagissa ovat viittaukset itämaiseen ruokaan ja sen ääri-ilmiöihin. George varoittaa Kathrynia Chana masalasta ja siihen sisältyvästä DZM 5 -aineesta. Tutuksi tulee myös japanilainen ikizukuri, kalan syöminen elävältä. Kohtaus oikeastaan paljastaa elokuvan perimmäisen henkisen hampaattomuuden. Se näyttää happea lautasella haukkovan kalan enemmänkin vain Englannissa kiellettynä luksuksena ja eksoottisena detaljina kuin karmaisevana kulinaristisena kidutuksena.

Black Bag ei tee henkilöistään sinänsä parempia kuin ovat, mutta hehkuttaa kaikin esteettisin keinoin sitä materiaalisesti viimeisteltyä maailmaa, jossa he toimivat ja elävät, luomatta siihen minkäänlaiis kriittisiä tai etäännyttäviä kulmia. Olemuksellista glamouria, teknologista kaikkivoipaisuutta ja inhimillisyyden puutetta riittää.

Harmi, jos uransa lopettamisesta juuri ilmoittaneen Cate Blanchettin filmografia päättyy näin näyttäviiin, mutta tyhjänpäiväisiin rooleihin.

 

AVAINSANAT

SAK suuttui jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistoaikeista: Vaarallista myös työnantajafirmoille

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta paheksuu hallituksen aikeita poistaa ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus.

Helsingin Sanomien mukaan hallitus käsittelee asiaa ensi viikolla puoliväliriihessään. Muutos säästäisi valtiolta parisataa miljoonaa euroa.

Eloranta varoittaa tiedotteessaan, että suunnitelman toteuttaminen murentaisi sekä työntekijöiden että työnantajien haluja järjestäytyä.

Hän uskoo, että seurauksena koko sopimusyhteiskunta ja järjestäytyneet työmarkkinat rapautuisivat, mikä ei ole kummallekaan työmarkkinaosapuolelle hyväksi.

Eloranta pitää jäsenmaksuja asiallisesti tulonhankkimismenoina, koska vain liitot neuvottelevat työntekijöille kunnon palkankorotuksia.

– Vähennysoikeuden poistaminen voi heikentää järjestäytymisastetta. Sitä kautta heikkenisivät ammattiliittojen mahdollisuudet neuvotella työntekijöille palkankorotuksia ja muita parannuksia jäsenten työehtoihin, Eloranta sanoo tiedotteessa.

HALLITUS on SAK:n puheenjohtajan mielestä koko kautensa ajan hyökännyt työmarkkinajärjestelmää ja erityisesti ammattiyhdistysliikettä vastaan.

– Julkisuuteen se kertoo työmarkkinauudistuksiensa pohjautuvan järjestäytyneisiin työmarkkinoihin ja työehtosopimusten yleissitovuuteen, mutta käytännön toimet ovat päinvastaisia.

– Joko hallituksessa ei ymmärretä työmarkkinoiden toimintaa tai sitten he tarkoituksellisesti vääristelevät ja peittelevät lopullista tavoitettaan, Eloranta syyttää.

AVAINSANAT