VALIKKO

Arktisilla raiteilla – Pohjoista maisemaa halkomaan kaavailtu Jäämeren rata jakaa mielipiteitä Lapissa

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Lapin maisemiin kaavaillaan junarataa Jäämerelle. Kuvituskuva Saariselältä Kaunispään huipulta.
  • Lappi
  • 29.08.2019
  • 7:45
  • (Päivitetty: 23.08. 12:59)

Jäämeren radasta on väännetty vuosien varrella moneen kertaan. Aihe on ollut jälleen pinnalla, eikä vähiten siksi, että toukokuussa liikemies Peter Vesterbacka ilmoitti ryhtyvänsä edistämään ratahanketta. Lapissa rata jakaa mielipiteitä laajalti – ja myös SDP:n riveissä. Tässä jutussa ajatuksiaan Jäämeren radan uhista ja mahdollisuuksista avaavat SDP:n valtuutetut Utsjoelta, Sodankylästä, Inarista ja Rovaniemeltä.

Utsjoella SDP:n valtuutettuna ja kunnanhallituksessa vaikuttava Anni Koivisto ei ilahtunut, kun Vesterbacka kertoi yhtiönsä allekirjoittaneen aiesopimuksen norjalaisen kehitysyhtiön kanssa Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen kulkevan Jäämeren radan suunnittelusta ja rakentamisesta.

Koivistolta ei heru kehuja myöskään liikemiehen tavalle toimia. Vesterbacka kertoi jo aloittaneensa keskustelut saamelaisten kanssa, mutta jopa saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolle Vesterbackan aikeet ryhtyä edistämään saamelaisalueen läpi kulkevaa rataa tulivat yllätyksenä. Sanila-Aikio korosti toukokuisessa tiedotteessa, etteivät saamelaiset ole mikä tahansa sidosryhmä, jonka kanssa vain keskustellaan. Samaa painottaa Koivisto.

– Saamelaiset ovat oikeudenomistajia asioissa, jotka koskettavat meidän perinteisiä asuinalueitamme. Saamelaiskäräjät ja Kolttien kyläkokous ovat tahoja, joiden kanssa pitää virallisesti neuvotella. On kestämätöntä, että kerta toisensa jälkeen saamelaiset joutuvat kuulemaan asioiden etenemisestä ensin median kautta.

Vesterbackan toiminta herätti myös Koiviston tapaan rataa vastustavassa inarilaisessa Jaana Seipiharjussa huolta siitä, otetaanko seudun ääni ”oikeasti ja aidosti” huomioon.

– Saamelaiset ja poroelinkeino pitää ottaa aivan alusta asti mukaan ja neuvotella virallisesti. Uskon, että jos rata väkisin halutaan toteuttaa, se voidaan tehdä myös hyvin. Se tarkoittaa, että ihmiset ja tahot, joihin rata vaikuttaa, otetaan aidosti suunnittelutyöhön mukaan. Eikä esimerkiksi niin, että keskusteluksi tai osallistamiseksi kuitataan jokin yhden aanelosen lausunto, hän kuvailee.

 

Saamelaiskäräjien lisäksi muiden muassa Kolttien kyläkokous, Paliskuntain yhdistys, Saamelaismuseo Siida, Utsjoen kunta, monet saamelais- ja muut yhdistykset sekä kylätoimikunnat ovat ilmaisseet eri yhteyksissä kielteisen kantansa radan rakentamiseen.

Saamelaiskäräjät linjaa, että ”ratahanke uhkaa yksiselitteisesti saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, jotka kuuluvat perustuslaissa ja kansainvälisessä oikeudessa turvatun saamelaiskulttuurin suojan piiriin”. Suomen perustuslakiin on kirjattu saamelaiskulttuurin heikentämiskielto, joka saamelaiskäräjien mukaan käytännössä estää radan rakentamisen saamelaisten kotiseutualueelle.

SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Anne Mäkelä Sodankylästä sanoo toisaalta ymmärtävänsä saamelaisten huolen, mutta toisaalta hän ei täysin ymmärrä, miten ”yksi rata” voisi koitua kulttuurin tuhoksi.

– Minun näkemykseni mukaan saamelaisten keskuudessa pitäisi hakea ja kehittää muita asioita kulttuurin elinvoimaisena pitämiseksi sen sijaan, että haetaan ja vastustetaan ulkoisia tekijöitä, joiden vuoksi kulttuuri tuhoutuisi, Mäkelä sanoo.

Anni Koivisto painottaa, että radan vastustaminen ei tarkoita, etteivät saamelaiset haluaisi kehittyä ja kehittää tai että heidän mielestään kaiken tulisi säilyä muuttumattomana. Koiviston mielestä on kuitenkin päivänselvää, että hanketta, joka ”niin merkittävällä tavalla loukkaa saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana ja kaventaa alkuperäiskansan mahdollisuuksia olla ja säilyä”, on täysi syy vastustaa.

– Olisi mukavaa, ettei aina tarvitsisi muistuttaa niin yksinkertaisista asioista kuin ihmisoikeuksien puolustamisesta, YK:n alkuperäiskansojen julistuksen ja Suomen perustuslain noudattamisesta, hän huokaa.

– Tällä hetkellä tuntuu, että joudumme käyttämään tällaisten hankkeiden vastustamiseen todella paljon aikaa ja energiaa, eikä resursseja jää sille, että voisimme olla vielä enemmän aloitteellisia esimerkiksi siinä, miten haluamme kehittää koko kotiseutualuettamme paremmaksi, Koivisto sanoo.

 

Miten ja miksi Jäämeren rata sitten ihan käytännössä uhkaa saamelaisia ja saamelaiskulttuuria? Anni Koiviston mukaan rata uhkaa heikentää luonnon monimuotoisuutta samalla, kun se jättäisi alleen saamelaisille tärkeitä alueita. Kulttuurin elinvoimaisena säilymisen mahdollisuuksia rata heikentäisi muun muassa siksi, että se halkoisi paliskuntia ja heikentäisi poronhoidon edellytyksiä.

– Poronhoito ei ole saamelaisille vain toimeentulon lähde, vaan merkittävä osa kulttuuria. Se antaa mahdollisuuden kielellemme ja kulttuurillemme kehittyä ja säilyä elävänä luonnollisessa ympäristössä.

Anni Koivisto kertoo, että useimmilla saamelaisilla on jonkinlainen kosketus porotalouteen, vaikkei itse siitä elantoaan saisikaan. Hänelle itselleen poroerotuksissa käyminen on ollut tärkeä osa kasvua ja osaksi omaa sukua kasvamista. Poroaidalla tarinat, perinteet sekä luontoon ja poroelinkeinoon liittyvä rikas sanasto on siirtynyt sukupolvelta toiselle luontevalla tavalla. Sanat tarttuvat kuin huomaamatta mieleen, kun niitä kuulee ja käyttää aidossa tilanteessa.

– Jos ei ole elinkeinoa, ei ole myöskään luontaista ympäristöä kielelle siirtyä eteenpäin, jolloin sanastoa katoaa aika paljon, Koivisto kiteyttää.

Suomessa porotalous ei ole pelkästään saamelaisväestön elinkeino, vaan sitä harjoittavat muutkin. Koivisto huomauttaa, että myös matkailu hyötyy porotaloudesta – Lapin matkailubrändissä poro korostuu yhtenä keskeisimpänä vetonaulana.

–  Ei käy järkeen, että toisimme tänne jotain taloudellisesti kannattamatonta – eli radan – heikentämään taloudellisesti varmasti kannattavan elinkeinon edellytyksiä.

 

Suomen ja Norjan yhteisen selvitystyöryhmän helmikuisessa raportissa rata todetaan taloudellisesti kannattamattomaksi, eikä sen edistämistä ”tällä erää” esitetty. Anne Mäkelä huomauttaa, että ennenkin on tehty isoja investointeja, jotka eivät ole kannattavia heti. Hän katsoo radan pitkällä tähtäimellä tekevän hyvää teollisuudelle ja turismille.

– Kyse on Lapin elinvoimaisena pitämisestä, Mäkelä sanoo.

– Sodankylässä varsinkin Kevitsan kaivoksen avaamisen jälkeen osa odottaa rataa, joka veisi lisääntynyttä rekkarallia pois maanteiltä. Rata olisi hyvä myös matkailun kannalta. Luoston matkailu on suuressa roolissa kunnassamme, hän jatkaa.

Matkailun ja kaivosteollisuuden lisäksi merkittävä elinkeino Sodankylässä on porotalous. Mäkelä uskoo, että Jäämeren radan suhteen löydetään myös poroelinkeinon kanssa yhteinen sävel.

– Luultavasti radasta pystytään neuvottelemaan sillä tavalla, että ratalinjaukset menisivät mahdollisimman vähän paliskuntien keskellä ja rata esimerkiksi myötäilisi nelostietä. Onhan kaivoksistakin päästy paliskuntien kanssa sopimukseen, niin miksei tästäkin, Mäkelä sanoo.

 

Moni radan kannattaja katsoo Mäkelän tapaan, että rata tarvitaan teollisuuden kuljetustarpeiden kasvun takia. Selvitystyöryhmä ei kuitenkaan pidä tämän hetkisten tietojen perusteella realistisena, että radan vuotuinen kuljetusvolyymi kasvaisi radan ylläpitokustannusten kattamiseen vaaditun 2,5 miljoonan tonnin tietämille. Se vaatisi työryhmän mukaan ”merkittäviä muutoksia alueen elinkeinotoiminnassa”.

Jaana Seipiharjun mukaan se voisi suomeksi sanottuna tarkoittaa esimerkiksi uusien kaivosten perustamista. Hän uumoilee, ettei ainakaan Inarissa kovin moni kaipaa kaivoksia kotikonnuilleen, vaan paikalliset radan kannattajat liputtavat radan puolesta ensisijaisesti ekologisen matkailun lisäämisen toivossa.

– Ymmärrän sen hyvin, ja se olisikin tässä hankkeessa ainoa kannatettava asia. Ihmiset vähentävät lentämistä ilmastonmuutoksen vuoksi ja maata pitkin kulkevan matkailun trendi on kasvussa, Seipiharju sanoo.

– Jäämeren radalla henkilöliikenteen määrä olisi kuitenkin prosentuaalisesti pieni. Itse en näe, että rata pystyisi palvelemaan matkailua niin paljon, että sillä kumottaisiin luonnolle, poroelinkeinolle ja saamelaiskulttuurille aiheutuvat haitat, hän jatkaa ja muistuttaa, että on myös olemassa mahdollisuus, ettei radalle tule henkilöliikennettä lainkaan.

Anni Koivistoa närästää, että ”Jäämeren rataa yritetään syöttää ilmastotekona”. Hanke, joka kasvavia kuljetusmääriä ennakoidessaan melkeinpä odottaa esimerkiksi arktisen öljynporauksen vauhdittamista, uusien kaivosten rakentamista tai hakkuiden lisäämistä, ei kuulosta Koiviston korvaan suurelta ekoteolta.

– Radan tavoitteet eivät ole ilmastoteoissa, vaan asioissa, jotka tosiasiassa vauhdittavat ilmastonmuutosta ja heikentävät luonnon monimuotoisuutta, hän sanoo.

 

Väylä, silloinen Liikennevirasto teetti vuonna 2018 selvityksen Jäämeren radan eri linjauksista. Nyt puheenaiheena on niin sanottu pohjoinen reitti Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. (Kuva: Sitowise)

 

Huhtikuussa Lapin liiton hallitus päätti laajasta vastustuksesta huolimatta merkitä Jäämeren radan ohjeellisena Pohjois-Lapin vuoteen 2040 ulottuvaan maakuntakaavaan. Kaavaan merkittiin reitti Rovaniemeltä Sodankylän ja Ivalon kautta Norjan Kirkkoniemeen. Kaavassa ei ole valittu, kumpaa puolta rata kiertäisi Inarijärven, vaan se on piirretty järven molemmin puolin.

Radan päätyminen maakuntakaavaan oli pettymys Jaana Seipiharjulle, joka esitti Inarin kunnanhallituksessa yhdessä Maire Puikon (vihr.) kanssa, että kunta vaatisi kaavaluonnosta koskevassa lausunnossaan ratalinjauksen poistamista maakuntakaavasta.

– Hävisimme äänestyksen 6-2. Kunta päätyi kuitenkin ehdottamaan, että rata olisi vain tavallaan löyhempänä yhteystarvemerkintänä sen sijaan, että se merkitään ihan sijaintitietoina, Seipiharju kertaa.

Seipiharjun mukaan kunnan ehdotus olisi ollut parempi vaihtoehto kuin nyt kaavaan toteutunut tarkka merkintä. Seipiharjun mukaan merkintä rajoittaa muuta maankäytön suunnittelua isolta osin, koska ratalinjaus on otettava huomioon riippumatta siitä, rakennetaanko rataa koskaan vai ei.

Rovaniemellä SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana toimiva Terhi Heikkilä kertoo, ettei paikallisten päätöksentekijöiden parissa ole juuri käyty keskusteluja Jäämeren radasta, mutta hän on itse puntaroinut radan hyötyjä ja haittoja muun muassa Lapin liiton lausuntojen sekä valtuustotoveri Mikkel Näkkäläjärven (sd.) kertomien saamelaisnäkökulmien perusteella.

 

Terhi Heikkilä kertoo suhtautuneensa aiemmin rataan myönteisemmin lähinnä sen mahdollisesti Rovaniemen seudulle tuomien aluetaloudellisten hyötyjen valossa, mutta ”vihreäksi demariksi” itseään kuvailevaa Heikkilää alkoi lopulta askarruttaa erityisesti radan vaikutukset ”arktiseen, iänkaiken olleeseen luontoon”. Toki myös radan pohjoisen linjauksen haitat alkuperäisväestön elinkeinolle ja kulttuurille painoivat vaakakupissa.

– Meidän täytyy arvostaa sitä, että meillä on täällä jotain täysin korvaamatonta. Jos rata Jäämerelle välttämättä halutaan, se olisi viisainta tehdä Tornion kohdalta, siellä on valmiit raiteet, hän sanoo.

Terhi Heikkilä muistuttaa, ettei Jäämeren rata kuitenkaan ole lähitulevaisuuden asia. Hän pitää selvänä, että Lapin liikenneyhteyksiä pitää saada paremmiksi, mutta akuutein asia ovat raiteiden sijaan teiden ja niillä liikkuvan kaluston kunto.

Heikkilän mukaan on ongelma, että poliisilla ei ole riittävästi resursseja valvoa teillä liikkuvien rekkojen turvallisuutta. On helppo nähdä, että huonokuntoiset tiet yhdistettynä kelvottomaan kalustoon on myrkyllinen resepti. Kun keitokseen lisätään vielä Suomen olosuhteisiin tottumaton turisti vuokra-autoineen, seuraa vielä vähemmän hyvää.

– Nyt olisi tärkeintä tehdä Lapin huonokuntoiset tiet turvallisiksi. Liikenne on lisääntynyt valtavasti ja tiemäärärahat viime vuosina ovat olleet surkeita. Tiet kaipaavat peruskorjausta. Joka vuosi esimerkiksi käsivarren kapeilla ja huonokuntoisilla teillä on valtavasti kolareja ja ulosajoja, Heikkilä sanoo.

Juttu on osa Demokraatin piirikierros -sarjaa, jossa vieraillaan kaikissa SDP:n piireissä.

AVAINSANAT

Johanna Ojala-Niemelä: Lakisääteisten palvelujen turvaaminen onnistui Lapissa kovasta talouspaineesta huolimatta – Orpon hallitus vaatii vielä enemmän

Lapin SDP:n aluevaltuustoryhmä aloittaa uuden valtuustokautensa aiempaa vahvemmalla kokoonpanolla. Puolue kasvatti kannatustaan huhtikuun aluevaaleissa kolmella prosentilla ja sai kaksi lisäpaikkaa Lapin hyvinvointialueen aluevaltuustoon.

Kesäkuussa alkavalla toimikaudella päätösvaltaa käyttää nyt 11 demarivaltuutettua. Ryhmä on toiseksi suurin Keskustan jälkeen.

– Vaalimenestys kertoo mielestäni onnistuneesta työstä kuluneella valtuustokaudella. Ihmiset luottavat sosiaalidemokraatteihin huolehtiessaan sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Tämän luottamuksen arvoisia valtuustoryhmämme tulee olla, sanoo SDP:n kansanedustaja, Lapin hyvinvointialueen aluevaltuutettu, aluevaltuuston 2022-2025-toimikauden puheenjohtaja ja Lapin aluevaalien äänikuningatar Johanna Ojala-Niemelä.

PUHEENJOHTAJAKAUTENSA suurimpana saavutuksena Ojala-Niemelä pitää Suomen maantieteellisesti suurimman hyvinvointialueen rakentamista.

– Kahdenkymmenenseitsemän organisaation hitsaaminen yhdeksi hyvinvointialueeksi on ollut melkoinen ponnistus. Lappi on laaja maakunta, joten kulttuurisia erojakin on toiminnassa ollut. Mielestäni päättyneellä kaudella aluehallituksessa toiminut Eemeli Kajula (sd.) kuvasi tilannetta hyvin: alkuun ei soitettu samaan säveltä ja riitasointujakin oli, mutta mitä pitemmälle on päästy, sitä paremmin on yhteisiä sointuja löytynyt.

Aluevaltuustokauden merkittävimmät päätökset koskivat Ojala-Niemelän mielestä hyvinvointialuestrategiaa, sopeuttamisohjelmaa ja palveluverkkoa.

– Vaikka strategia tehtiin tilanteessa, jossa toiminnan ja talouden tilannekuva oli vielä vajavainen, se on ohjannut tasapainoon, pohdintaan ja vaikutusten arviointiin. Siinä on huomioitu asukkaiden, henkilöstön, talouden ja vaikuttavuuden näkökulmat niin valmistelussa kuin päätöksenteossa.

Ennen kaikkea on onnistuttu siinä, että väestön lakisääteisten palvelujen turvaamisessa on onnistuttu kovasta talouspaineesta huolimatta, Ojala-Niemelä korostaa.

– Palvelut eivät ole vaarantuneet Lapissa. Palvelut on onnistuttu turvaamaan tilanteessa, jossa kokonaiskuva ja talouden realismi ovat alkaneet hahmottua vasta valtuustokauden aikana. Kunta-aikana tämä olisi ollut huikea saavutus.

HYVINVOINTIALUEEN onnistumisiin kuuluu Ojala-Niemelän mielestä myös palvelujen yhdenvertaisuuden parantaminen.

– Palveluja on harmonisoitu pääosin ylöspäin. Olemme paikanneet meille siirtyneen toiminnan puutteita. Olemme kehittäneet ja ottaneet käyttöön uusia kustannusvaikuttavia toimintamalleja ja parantaneet saatavuutta. Lisäksi olemme tehneet välttämättömiä palvelurakenteen ja palveluverkon muutoksia. Niihin on kuulunut myös vaikeita päätöksiä, Ojala-Niemelä huomauttaa.

Muutokset ja epävarmuus ovat kuormittaneet henkilöstöä ja esihenkilöitä. Ojala-Niemelä pitää hyvänä sitä, että terveysperustaiset poissaolot ovat Lapin hyvinvointialueella kaikesta huolimatta kääntyneet laskuun ja henkilöstöpula on helpottanut.

Myös talouden suuntaa on saatu käännettyä parempaan päin, vaikka kustannustaso ja palvelutarve ovat kasvaneet. Petteri Orpon (kok.) hallituksen hyvinvointialueille antamat talousraamit edellyttävät kuitenkin vielä enemmän, Ojala-Niemelä sanoo.

– Tulevalla valtuustokaudella joudutaan vielä taitavammin hallitsemaan tämä tasapaino. Se on iso haaste palveluorganisaatiolle, valmistelulle ja päättäjillekin. Uudet vaikeatkin päätökset ovat välttämättömiä.

Onnistumisen ratkaisee lopulta tasapainon hallinta.

ALOITTAVAN aluevaltuuston tehtävälistalla ovat muun muassa palveluverkon muutokset, joilla sovitetaan yhteen väestön tarpeet, työvoiman saatavuus, tilat, investoinnit ja teknologian kehitys.

Erikoissairaanhoito joudutaan järjestämään sairaalaverkkolain muutoksen vuoksi uudestaan.

Palvelujen ja resurssien suuntaamisessa on pystyttävä vastaamaan Lapin ikääntyvän väestön terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn haasteisiin. Samalla on parannettava edelleen kustannusvaikuttavuutta.

Toisaalta moni asia on Lapissa valtakunnallisestikin katsottuna hyvällä mallilla jo nyt.

– Konkreettisia onnistumisia on monia. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa meillä oli maaliskuussa 2025 hyvinvointialueiden paras hoitoon pääsy. Perusterveydenhuollossa vastaanottotoiminnan kehittäminen ja hoidon jatkuvuusmalli ovat parantaneet palveluita ja henkilöstön pitovoimaa.

– Kuntoutuksessa olemme onnistuneet järjestämään aiempaa yhdenvertaisemmat palvelut. Olemme parantaneet saatavuutta toiminta- ja puheterapiassa, lisänneet kotikuntoutusta ja fysioterapeuttien suoravastaanottotoimintaa, aiempaa alemmalla kustannustasolla. Psykiatriassa olemme onnistuneesti kotiuttaneet nuorisipsykiatrian tahdosta riippumattoman hoidon Pohteelta, Ojala-Niemelä summaa.

MIKÄ on hänen toiveensa kesäkuussa toimintansa aloittavalle aluevaltuustolle?

– Hyvää yhteistyö eri puolueryhmittymien ja valtuutettujen kesken.

– Poliittisessa ja julkisessa keskustelussa korostuvat monesti yksittäiset tarinat onnistumisista ja epäonnistumisista. Siinä on se riski, että kokonaisuus ei hahmotu. Esimerkiksi nykyinen talouden kriisi luo käsitystä siitä, että palvelut olisivat kriisissä, Ojala-Niemelä sanoo.

– Pidän Lapin hyvinvointialueen strategiasta juuri siksi, että se ohjaa arvioimaan kokonaisuutta. Onnistumisen ratkaisee lopulta tasapainon hallinta.

AVAINSANAT

Rovaniemellä marssittiin Airbnb-lakiehdotusta vastaan – ”Se muuttaa meidän kodit käytännössä hotelleiksi”

Rovaniemeläiset osoittivat mieltään airbnb-lakiehdotusta vastaan marssilla Rovaniemellä lauantaina 15. marraskuuta.

Rovaniemellä paikalliset asukkaat järjestivät lauantaina kulkueen, jolla vastustettiin hallituksen kaavailemaa lainsäädäntöä asuntojen lyhytvuokrauksesta. Rovaniemen keskustassa marssinut kulkue lähti liikkeelle lauantaina puolenpäivän aikaan.

STT:n paikalla olleen kuvaajan mukaan kulkueeseen osallistui noin 50 ihmistä. He marssivat noin puolen kilometrin verran Lappia-talon pihalta Lordin aukiolle.

Asukaskulkueen järjestivät Rovaniemen keskikaupungin asukasyhdistys sekä pääosin Rovaniemellä toimiva kansanliike Taloyhtiöiden verkosto.

-  Lakiesitys on huono ja ongelmallinen, koska se muuttaa meidän kodit käytännössä hotelleiksi, rovaniemeläinen Taina Torvela sanoi STT:lle aiemmin tällä viikolla.

Torvela on Taloyhtiöiden verkoston perustajajäsen ja Rovaniemen keskustassa sijaitsevan kerrostaloyhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Ympäristöministeriö lähetti kaksi viikkoa sitten lausuntokierrokselle lakiehdotuksen, joka pyrkii sääntelemään nopeasti yleistynyttä asuntojen lyhytvuokrausta esimerkiksi Airbnb-palvelussa.

Lakiluonnoksessa ehdotetaan, että oman asunnon lyhytvuokraus olisi sallittua ilman rajoituksia. Sijoitusasunnon tai kakkosasunnon lyhytvuokraaminen olisi sallittua 90 päivää vuodessa, mutta kunta voisi halutessaan sallia lyhytvuokrauksen 180 päivänä vuodessa.

TALOYHTIÖIDEN verkosto arvostelee erityisesti sijoitusasuntojen lyhytvuokrausta koskevia linjauksia. Verkosto katsoo, että lakiehdotus vapauttaisi asunnot laajamittaiselle majoitustoiminnalle.

-  Asuntosijoittajien asunnot siirtyisivät käytännössä majoitusmarkkinoille, Torvela sanoo.

Hänen mukaansa tämä pahentaisi Rovaniemen asuntopulaa ja nostaisi asuntojen hintoja.

Rovaniemellä voimakkaasti kasvanut matkailu on lisännyt kysyntää lyhytvuokraukseen tarjottaville asunnoille. Torvela sanoo, että Rovaniemellä harjoitetaan 5-6 kuukautta vuodessa täysin ammattimaista lyhytvuokrausta.

Torvelan mukaan Rovaniemellä on asumiseen tarkoitetuissa kiinteistöissä olevia majoituskohteita yli 2  000. Hänen mukaansa useilla toimijoilla on talvisesongin aikana majoituskäytössä useita kymmeniä sijoitusasuntoja.

-  Ne ovat jatkuvassa lyhytvuokrauksessa, ja loppuajan (vuodesta) ne ovat pääosin tyhjillään.

Torvelan mukaan asuntojen lyhytvuokraus matkailijoiden käyttöön aiheuttaa vakituisille asukkaille häiriöitä ja turvattomuutta. Lisäksi esimerkiksi jätekuluista kertyy ylimääräisiä kustannuksia.

Taloyhtiöiden verkosto haluaisi vetää lyhytvuokraukselle paljon tiukemmat rajat kuin lakiehdotuksessa.

-  Lyhytvuokraus tulee sallia vain omassa vakituisessa kodissa. Silloinkin sille on asetettava selkeät rajat, Torvela sanoo.

Taloyhtiöiden verkoston Taina Torvela mielenosoituksessa lauantaina. (Lehtikuva / Jouni Porsanger)

ASUMISESTA vastaava ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) sanoo, että lakiehdotuksella pyritään selkeyttämään nykytilannetta, jossa ei ole selkeää lainsäädäntöä lyhytvuokrauksesta.

Multala toteaa, että lyhytvuokrauksesta on erilaisia näkökulmia, ja kaikkien ryhmien kannalta täydellistä ratkaisua on vaikea löytää.

-  On pyritty löytämään tasapainoinen ratkaisu, jolla voidaan selkiyttää nykytilaa ja toisaalta noudattaa hallitusohjelman kirjauksia, Multala sanoo STT:lle.

Hallitusohjelman mukaan tarkoituksena on varmistaa lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset mutta mahdollistaa samalla nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin.

Multalan mukaan tällä hetkellä on jopa hieman sattumanvaraista, millä tavalla kunnissa puututaan voimassa olevan kaavan vastaiseen majoitustoimintaan.

Multala huomauttaa, että parhaillaan on käynnissä myös lakihanke asunto-osakeyhtiölain päivittämisestä. Siinä pyritään löytämään keinoja puuttua taloyhtiöissä esiintyviin ongelmiin. Multalan mukaan myös asunto-osakeyhtiölain päivitys on tarpeen, jotta asukkaiden huoliin pystytään täysimääräisesti vastaamaan.

ROVANIEMEN tilanteesta Multala sanoo, että lyhytvuokrauksen merkittävä lisärajoittaminen olisi haastavaa, kun otetaan huomioon alueen matkailun suuri määrä.

-  Kun tätä Rovaniemen ongelmaa on selvitetty, niin siellä pahimmat ongelmat keskittyvät muutamiin taloyhtiöihin, jotka ovat hyvin suurelta osin lyhytvuokrauskäytössä, ja niihin tietysti pitää olla keinot puuttua, Multala sanoo.

-  Olen ymmärtänyt, että siellä kaupunki on ryhtynyt näiden osalta toimiin.

Multala muistuttaa, että Suomessa on paljon paikkakuntia, joissa hotellikapasiteetti ei riitä isojen tapahtumien aikana. Lyhytvuokrauksen avulla voidaan hänen mukaansa mahdollistaa isompien tapahtumien järjestäminen paikkakunnilla, joilla majoituspaikkoja ei muuten ole riittävästi.

Multala aloitti ympäristö- ja ilmastoministerinä tammikuun lopulla. Lyhytvuokrausta koskeva lakiehdotus on valmisteltu valtaosin jo ennen kuin hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä.

Lausuntokierros päättyy huhtikuun lopulla. Multalan mukaan sen jälkeen voidaan tarvittaessa tehdä vielä muutoksia.

-  Katsotaan lausuntopalaute rauhassa ja tehdään sitten johtopäätöksiä, Multala sanoo.

Iiro-Matti Nieminen / STT

AVAINSANAT

”Ne säästävät meidät henkitoreisiin” – Orpon hallituksen leikkuri osuu saamelaisten sote-palveluihin

Saamenkielisten palveluiden tulevaisuus huolestuttaa. Kuvassa liehuu saamen lippu.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkaukset heikentävät saamenkielisten asukkaiden mahdollisuuksia saada sote-palveluja äidinkielellään Lapin hyvinvointialueella.

Saamenkielisen väestön sote-palveluihin osuvat samaan aikaan kielilain mukaisten avustusten leikkaukset, aikuiskoulutustuen lakkautus ja Lapin hyvinvointialueen heikosta taloustilanteesta johtuvat sopeutustoimet.

Oikeusministeriö on esittänyt saamen kielilain mukaisiin avustuksiin 130 000 euron leikkausta. Tämä tarkoittaa haettavan valtionavustuksen laskua nykyisestä 250 000 eurosta 120 000 euroon ensi vuodesta lähtien.

Lapin hyvinvointialue on saanut valtionavustusta tänä vuonna 150 000 euroa. Hyvinvointialue on käyttänyt saamenkielisten palveluiden järjestämiseen myös omaa perusrahoitustaan, johon niin ikään kohdistuu leikkauksia.

Rahaa on kulunut kahden kielityöntekijän palkkaukseen, tulkkauspalveluihin ja saamenkielisen hoitohenkilöstön koulutukseen.

SAAMENKIELISEN palvelun merkitys on erityisen suuri sosiaalipalvelujen palveluohjauksessa, hoidon tarpeen arvioinnissa, lapsiperheiden ja ikääntyneiden palveluissa sekä mielenterveyspalveluissa, joissa tulkkauspalvelu ei ole toimiva ratkaisu.

Lapin hyvinvointialueen työntekijöistä arviolta yksi prosentti on nykyisellään saamenkielisiä. Erityisesti inarin- ja koltansaamenkielisten työntekijöiden määrää pidetään huolestuttavan pienenä.

Leikkaus tekee saamen kielilain toteuttamisen käytännössä mahdottomaksi.

SAAMEN kielen lautakunta katsoo, että kielilain mukaisen valtionavustuksen leikkaaminen tekee saamen kielilain toteuttamisen Lapin hyvinvointialueella käytännössä mahdottomaksi.

Hyvinvointialueella ei ole heikossa taloustilanteessa varaa kompensoida leikkausta omasta perusrahoituksestaan.

Lautakunta on lähettänyt lokakuussa oikeusministeriölle kannanoton, jossa se pyytää muun muassa valtionosuuksien leikkausten vaikutusarvioita ja vaatii valtiolta vastuun kantoa saamelaisten kielellisten oikeuksien heikentämisestä.

Kannanottoon ei toistaiseksi ole vastattu.

MYÖS Orpon hallituksen päätös aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta osuu hyvinvointialueen saamenkielisiin palveluihin kipeästi. Aikuiskoulutustuki on mahdollistanut sote-opinnot alan vaihtajille ja saamen kielen opinnot jo sote-alalla työskenteleville.

– Sodankylästä ylöspäin meidän suurin ongelmamme on pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Monet ovat vaihtaneet alaa vaikka kirvesmiehestä sote-puolelle. Nyt sekin tie on tukittu, sanoo Lapin hyvinvointialueen saamen kielen lautakunnan jäsen Ara Aikio (sd.).

Utsjoella asuva Aikion oma äidinkieli on pohjoissaame. Hän työskentelee päiväkodin hoitajana.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ara Aikio on huolissaan saamenkielisten palvelujen kohtalosta.

AIKIO korostaa saamenkielisten palvelujen merkitystä erityisesti lapsille ja vanhuksille.

– Kun ihminen vanhenee tarpeeksi, hän palaa siihen omaan, alkuperäiseen kieleensä. Vielä kymmenen vuotta sitten sote-palveluissa ei edes tunnistettu tätä ongelmaa. Hoitajat ihmettelivät, kun vanhat ihmiset äksyilivät, eivätkä ymmärtäneet, mihin ihme paikkaan olivat joutuneet.

– Kuullessaan saamea, vanhukset heräsivät eloon. Vuodepotilaat eivät välttämättä puhuneet itse, mutta ymmärsivät, mitä heille sanotaan. He olivat palanneet siihen kieleen, jonka olivat ensimmäisenä oppineet.

Lapsiperheiden kohdalla Aikio pitää erityisen tärkeänä saamenkielisiä sosiaalipalveluja.

– Esimerkiksi lastensuojelussa olisi erittäin tärkeää, että henkilöstöllä olisi myös saamenkielisen kulttuurin tuntemusta.

– Pahin tilanne on se, jos saamenkielinen lapsi sijoitetaan suomenkieliseen perheeseen. Se on lapselle tuplakriisi.

Menemme mieluummin yöllä koputtelemaan vuodeosastojen ovia, kuin soitamme mihinkään.

SAAMELAISILLE on Aikion mukaan tyypillistä se, että hätänumeroon ei soiteta herkästi.

– Joku mummo on saattanut odotella viikonlopun yli kipujen kanssa, ennen kuin on mennyt terveysasemalle. Sitten on todettu, että lonkka on murtunut.

– Me emme ole tottuneet hakemaan apua. Menemme mieluummin yöllä koputtelemaan vuodeosastojen ovia, kuin soitamme mihinkään. Ennen palvelut on saatu silläkin lailla.

– Nyt kun hoivapaikkoja, vuodeosastoja ja ympärivuorokautisia päivystyksiä lakkautetaan, ihmiset ovat hädissään.

POHJOISEN syrjäseuduilla suurena huolenaiheena on myös se, että sairastuneet läheiset sijoitetaan kauas kotoa. Esimerkiksi vanhukset voivat joutua saattohoitoon satojen kilometrien päähän perheestään.

– Kyllä tämä on ihmisille radikaalia, että joudutaan lähtemään vaikka Savukoskelle tai Kittilään omaista katsomaan. Siitä tulee kustannuksia ja muuta.

– Haasteena on myös majoituksen löytäminen, että voi mennä muutamaksi päiväksi katsomaan vaikka omaa äitiään. Tämä pelottaa ihmisiä.

Suomen valtiolla on lain mukainen vastuu suojella vähemmistökansoja.

KAIKEN kaikkiaan saamenkieliset palvelut ovat Aikion mielestä kehittyneet Lapin hyvinvointialueen aikana aiempaa parempaan suuntaan.

– Pienelle kansalle laajemmat hartiat antavat enemmän voimaa. Olemme menneet oikeaan suuntaan. Mutta emme me silti ole yhdenvertaisia suomalaisten kanssa, Aikio muistuttaa.

Hän pitää resurssien tuhlaamisena sitä, että sote-palvelujen kaikissa portaissa olisi saamenkielisiä. Sen sijaan äidinkieliset palvelut pitäisi turvata tärkeimmissä palveluissa toimialojen rajat ylittävillä ratkaisuilla. Tällöin esimerkiksi saamenkielinen vastaanottovirkailija voisi toimia apuna vaikka vanhustenpalveluissa.

Lopuksi Aikio lähettää terveiset Orpon hallitukselle.

– Suomen valtiolla on lain mukainen vastuu suojella vähemmistökansoja. Nyt ne säästävät meidät henkitoreisiin.

AVAINSANAT

”Käsittämätöntä” – hallituksen sairaalaesitys Lapin hyvinvointialueelle täysin kestämätön, SDP:n ryhmä vetoaa alueen kansanedustajiin lain pysäyttämiseksi

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 12. marraskuuta.

Lapin SDP:n aluevaltuustoryhmä pitää Petteri Orpon (kok.) hallituksen sairaalaverkkoesitystä yksiselitteisesti kestämättömänä. Ryhmä toivoo, että hallituspuolueiden lappilaiset edustajat äänestävät esitystä vastaan.

Tiistaina eduskunnan päätettävänä oleva lakiesitys supistaa Länsi-Pohjan keskussairaalan ympärivuorokautista päivystystä ja lopettaa raskaan kirurgian Kemissä kokonaan.

Lapin hyvinvointialueen tekemän vaikutusarvion mukaan lakiesitys heikentää merkittävästi päivystyspalveluiden saatavuutta, potilasturvallisuutta ja suuronnettomuusvalmiutta, kasvattaa hyvinvointialueen kustannuksia ja hoitomatkoja sekä vaikuttaa negatiivisesti henkilöstön saatavuuteen ja hyvinvointiin. Myös sairaaloiden toimiva työnjako heikkenee.

SDP on puolustanut Lapin hyvinvointialueella yhden sairaalan ja kahden toimipisteen mallia, jossa potilas pääsee leikkaukseen juuri siihen sairaalaan, jossa potilasjono on lyhin.

Nyt päätettävänä oleva Orpon hallituksen esitys edellyttää mittavia investointeja Rovaniemen keskussairaalaan.

Kemissä tehdään vuosittain 2 000 vaativaa leikkausta, joiden siirtäminen Rovaniemelle edellyttää muun muassa kahden uuden leikkaussalin ja 30-paikkaisen vuodeosaston rakentamista.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso tekee alueelle lisälaskua.

Orpon hallituksen aiheuttama paine uusien sairaalainvestointien tekemiseen näyttää erityisen oudolta, koska alijäämäinen Lapin hyvinvointialue on valtiovarainministeriön tarkkailulistalla jo ennestään.

Aluevaltuuston puheenjohtaja, SDP:n kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä pitää tilannetta käsittämättömänä.

– Olemme tehneet Lapin hyvinvointialueella töitä talouden tasapainottamiseksi. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) tekee alueelle lisälaskua.

– Viime vaalikauden lopussa teimme kansanedustaja Katri Kulmunin (kesk.) kanssa hartiavoimin töitä saadaksemme Kemin ja Savonlinnan sairaaloille erilliskorvauksen päivystyksistä. Orpon-Purran hallitus veti heti ensimmäiseksi punakynällä erilliskorvauksen yli, ja se poistettiin budjetista, Ojala-Niemelä huomauttaa.

SDP:n aluevaltuustoryhmä ihmettelee lappilaisen sosiaali- ja terveysministerin epäselviä lausuntoja lakiesityksen vaikutuksista Kemin keskussairaalan palveluihin.

Aluevaltuustoryhmä katsoo, ettei ministeri Juuso esikuntineen halua myöntää esityksen aiheuttamia uhkia Lapin hyvinvointialueelle.

Aluevaltuustoryhmä toivoo, että myös hallituspuolueiden lappilaiset kansanedustajat puolustavat oman alueensa sairaalapalveluja ja äänestävät Orpon hallituksen lakiesitystä vastaan.

AVAINSANAT

Lapin SDP haluaa vahvistaa demokraattista päätöksentekoa hyvinvointialueella – ”Lisää valtaa aluevaltuustolle ja lautakunnille”

Lapin SDP:n aluevaltuustoryhmä haluaa kasvattaa aluevaltuuston ja lautakuntien roolia hyvinvointialueensa päätöksenteossa.

Nykyisessä luottamushenkilöorganisaatiossa valta on keskittynyt voimakkaasti aluehallitukselle, ryhmä katsoo. Lautakunnilla on päätöksenteossa nykyisellään lausujan rooli, eikä niillä ole esimerkiksi budjettivaltaa. Myös aluevaltuuston rooli on jäänyt kapeaksi.

– Me sosialidemokraatit pidämme tärkeänä, että demokraattinen päätöksenteko toteutuu Lapin hyvinvointialueella parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä tarkoittaa aluevaltuuston, aluehallituksen, lautakuntien ja viranhaltijoiden roolien selkeyttämistä.

– Päätöksenteon tulee olla kauttaaltaan läpinäkyvää ja parhaaseen asiantuntemukseen perustuvaa. Aluevaltuuston valtaa ylimpänä päätöksentekijänä on vahvistettava, aluevaltuustoryhmä toteaa.

SDP:N aluevaltuustoryhmä katsoo, että Lapin hyvinvointialueen palveluverkon on oltava aluevaltuuston päätettävissä. Esimerkiksi palveluyksiköiden lakkauttamista ja perustamista koskeva päätösvalta ei voisi jatkossa olla vain aluehallituksella.

Hyvinvointialueen nykyinen hallintosäännön kirjaus rajaa asumispalvelut, vammaispalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut aluevaltuuston päätösvallan ulkopuolelle kokonaan.

Osana demokraattisempaa organisaatiomallia Demari-ryhmä esittää myös lautakuntien roolin vahvistamista päätöksenteossa. Tähän kuuluisi lautakunnille myönnettävä budjettivalta.

Ryhmä esittää hyvinvointialueen lautakuntien järjestämistä esimerkiksi palvelujen mukaan – sosiaali- ja terveyspalvelujen, erikoissairaanhoidon ja pelastuspalvelujen lautakuntiin – tai ilmiöpohjaisesti; esimerkiksi nuorten, ikäihmisten ja erityisryhmien lautakuntiin.

Pidämme välttämättömänä, että päätöksenteko jaetaan nykyistä 15 henkilön aluehallitusta laajemmalle.

TÄRKEINTÄ uudessa organisaatiomallissa olisi, että päätöksenteon vaikutukset koko Lapin alueeseen tulevat huomioiduksi.

– Pidämme välttämättömänä, että päätöksenteko jaetaan nykyistä 15 henkilön aluehallitusta laajemmalle. Näin useampi asiantunteva organisaatio käsittelee päätöksiä ja pystyy käyttämään aikaansa pieniinkin yksityiskohtiin. Uusi organisaatiomalli osallistaisi laajemmin myös viranhaltijoita ja hyödyntäisi heidän osaamistaan eri lautakuntien työskentelyssä, sanoo aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Maria-Riitta Mällinen.

Sosialidemokraattien aluevaltuustoryhmä aikoo esittää oman mallinsa päätöksenteon organisoimiseksi hyvinvointialueen työryhmissä.

SDP:n aluevaltuutetut toivovat, että muutkin poliittiset ryhmät osallistuvat keskusteluun demokraattisen päätöksenteon kehittämisestä Lapin hyvinvointialueella.

AVAINSANAT