• Politiikka
• 13.05.2024
• 18:02

Puoluevalinta tehdään pääosin punavihreän blokin ja toisaalta oikeistoblokin sisällä, ja useat puolueet blokin sisällä voivat olla äänestäjälle lähes yhtä mieluisia. Vain kuudesosalla äänestäjistä harkintajoukkoon kuuluu nykyisin puolueita molemmista blokeista.

Näin sanoo professori Elina Kestilä-Kekkonen tänään valtioneuvoston tiedotteessa, joka käsittelee tuoreen Eduskuntavaalitutkimuksen julkaisua.

Pääministerivaalit polarisaation aikakaudella: Eduskuntavaalitutkimus 2023 -tutkimuksen ovat toimittaneet Kestilä-Kekkonen, Lauri Rapeli ja Peter Söderlund.

Valtioneuvos Matti Vanhanen (kesk.) oli kutsuttu tänään Helsingin yliopistolla pidetyn julkaisutilaisuuden yhdeksi panelistiksi kommentoimaan tutkimusta. Keskustelua moderoi yleisen valtio-opin dosentti, varadekaani Hanna Wass.

Keskustan rooli blokkipolitiikan aikakaudella nousi yhdeksi paneelin, jossa olivat äänessä myös tutkimuspäällikkö Sami Borg ja politiikan toimituksen päällikkö Paula Pokkinen, keskeiseksi teemaksi.

Wass on yksi tutkimuksen kakkosluvun Äänestäjät ja ehdokkaat blokkiutuvassa politiikassa kirjoittajista. Sen loppupäätelmissä todetaan, että tässä vaiheessa hallituskautta on vielä aikaista ennakoida, jatkuuko politiikan blokkiutuminen myös seuraavissa eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeen, mutta merkkejä siitä on ilmassa.

“Mikäli kokoomuksen ja SDP:n sinipunayhteistyölle ei ole edellytyksiä seuraavienkaan vaalien jälkeen, tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena. Silloin keskustan rooli vaa’ankielipuolueena voi olla merkittävä. Ilman kansaa yhdistävää kriisiä nykyinen hallituspohja tuskin pystyy säilyttämään enemmistöään, ja sen jatko vaatisi keskustan mukaantulon”, tutkimuksessa todetaan.

SIINÄ huomautetaan, että keskustan kannatus ei ole oppositiossa kuitenkaan noussut, mutta kymmenen prosentin ääniosuudellakin se pääsisi kilpailuttamaan nykyistä koalitiota sekä viime kauden hallituskumppaneitaan SDP:tä, vasemmistoliittoa ja vihreitä keskenään.

“Keskusta on kuitenkin halunnut tehdä pesäeroa vasemmistopuolueisiin ja tukenut oppositiossa monia hallituksen esityksiä mukaan lukien työmarkkinareformit. Tämä viittaisi siihen, että oikeistoblokkiin mukaan liittyminen olisi keskustalle mieluisampi vaihtoehto. Tällaisella hallituspohjalla olisi todennäköisesti vahva mandaatti, sillä SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden yhteiskannatus on pysytellyt sitkeästi alle 40 prosentissa.”

Tutkijoiden (Hanna Wass, Ilkka Kärrylä, Riku Luostari ja Veikko Isotalo) mukaan tilanne ilmentää puoluekentän voimatasapainon syvempää siirtymää, joka voi toisaalta muuttua nopeastikin. Myös Suomessa on nähtävillä globaali trendi, jossa naiset mieltävät itsensä selvästi miehiä enemmän vasemmistolaisiksi ja liberaaleiksi. Vasemmistopuolueilla ja vihreillä on siten eri sektoreilla toimivien nuorten naisten keskuudessa huomattava kannatuspotentiaali.

Tutkijat kirjoittavat, että blokkien välisen tiukan kilpailutilanteen sijaan on myös mahdollista, että keskusta valitsee puolensa pysyvämmin ja Suomessa siirrytään pidempään porvarihallitusten kauteen.

“Tässä tapauksessa olisi jopa mahdollista, että luovuttaisiin vuoden 2000 perustuslakiuudistuksesta lähtien vallinneesta herrasmiessopimuksesta, jonka mukaan suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja muodostaa hallituksen. Vaikka SDP olisi suurin, ei sen johtajalla välttämättä olisi edellytyksiä saada hallitusta kokoon, mikäli kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset päättävät tehdä pidempiaikaista yhteistyötä.”

Tästä kaikesta huolimatta kirjoittajat näkevät, että paluu sinipunaan on myös mahdollista.

“Tällöin keskustaa voisi uhata marginalisoituminen varsinkin, jos kokoomus ja perussuomalaiset pystyvät viemään siltä entistä enemmän kannattajia.”

Tuleva hallituspohja on puhuttanut hyvissä ajoin, vaikka vaaleihin on vielä rutkasti aikaa. Esimerkiksi Ilta-Sanomien mukaan Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen katsoo jopa, että Suomessa olisi siirrytty pysyvästi aikaan, jossa poliittinen vasemmisto ei muodosta hallituksen enemmistöä.

– Se tarkoittaa sitä, että tulemme näkemään myös jatkossa hallituksia, jotka pystyvät jatkamaan työmarkkinauudistuksia, joita tämä hallitus aloittaa, Pentikäinen on sanonut nykyhallitukseen viitaten.

PANEELIIN osallistunut ja myös median kysymyksiin vastannut Matti Vanhanen kommentoi Helsingin yliopistolla politiikan polarisaatiota jopa toivomalla, ettei seuraavassa tutkimuksessa käytettäisi keskusta-oikeisto-termiä, koska suurin osa näistä puolueista on nykyään Vanhasen mielestä oikeistolaisia.

Hän näkee myös, että punavihreä blokki on todellisuutta.

– Sen on nähnyt monen vaalikauden aikana jo eduskunnan äänestyskäyttäytymisessä. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat äänestäneet systemaattisesti samalla tavalla. Tätä vaalikautta en ole niin tarkkaan seurannut. Siellä on blokki, jolle on eduksi se, että syntyy vastavoimia ja tahoja joita vastustaa, joita koetaan vihollisina. Sama koskee perussuomalaisia hyvin voimakkaasti. Siellä puoluetaso vielä pyrkii olemaan jollakin tavalla säädyllinen, mutta kun mennään ehdokkaisiin ja yksittäisiin henkilöihin, rajat ikään kuin poistuvat.

Vanhasen mielestä entinen pääministeri Sanna Marin (sd.) hyödynsi polarisaatiota ja vastakkainasettelua. Hän lisäsi myös, ettei tiedä, oliko Marin miettinyt, jos onnistuisi saamaan ykköspaikan (2023 eduskuntavaaleissa), mistä hän voisi saada enemmistön eduskuntaan.

– Siinä mielessä nämä vaalit eivät ole pääministerivaalit oikeastaan muuten kuin (kokoomuksen puheenjohtajan) Petteri Orpon, ja jos (keskustan puheenjohtaja) Annika Saarikko olisi pärjännyt, kohdalla. Marinin ja Purran kohdalla ei oltaisi jälkikäteen puhuttu ehkä pääministerivaalista, Vanhanen sanoi.

HANNA Wass aprikoi julkistamistilaisuudessa, että lähitulevaisuudessa ei ehkä ole näkyvissä, että punavihreä blokki sellaisenaan kykenisi saavuttamaan hallitusenemmistön. Tämän vuoksi keskusta saattaa olla kuninkaantekijän asemassa.

– Minulla on se kuva, että keskusta joutuu nyt odottamaan ikään kuin pahimman polarisaation ja blokkiutumisen jälkeistä vastavaikutusta ja omaa vuoroaan. Jos tällä tavalla jatkuu, varmaan tulee seuraavissakin vaaleissa vaikea tilanne, jossa keskusta kokee, että kansalaisten tuki ei ole riittävää, jotta voi osallistua hallitustyöhön. Se vaatisi sitä, että sitten sinipunapuolueet voisivat löytää toisensa. Viime vaalien (2023) jälkeen en usko, että se olisi ollut mahdollista. Vaikutti siltä, että edellisen vaalikauden aikana se mahdollisuus koko ajan etääntyi ja etääntyi. Kokoomus meni talouspolitiikassa selvästi oikeammalle ja myös osittain raja-turvallisuus- ja maahanmuuttokysymyksiin liittyen myös sieltä rupesi kuulumaan aika perussuomalaisia äänensävyjä. Ja SDP meni toiseen suuntaan, Vanhanen sanoi.

Vanhasen mukaan SDP ei olisi uskaltanut lähteä ilman vasemmistoliittoa mukaan leikkauksia tekevään hallitukseen, koska vasen sivusta olisi avautunut.

Vanhanen ennakoi, että SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman joutuu pitämään mielessä mahdollisuutta joutua keskusteluihin jonkin nykyisen hallitusblokin puolueen kanssa seuraavien vaalien jälkeen.

KESKUSTAN tilannetta Vanhanen pitää odottavana. Haetaan ratkaisua, mihin suuntaan lähdetään. Polarisaation paine koskee keskustan nykyisiä jäljellä olevia kannattajiakin.

– On porukkaa, joka lähtisi vähän mielistelemään tätä nykyisen oikeistohallituksen suuntaa, toiset hakevat painotuksia vasemmalta. Ratkaisevaa on se, että saadaan porukka pidettyä kasassa, pää kylmänä. Antaa tämän hallituksen nyt näyttää kykynsä. Tuetaan hallitusta niissä asioissa, jotka sopivat myös keskustan ohjelmaan. Niissä, joissa ei heitä hyväksytä, näytetään se myös ulospäin. Isossa kuvassa väittäisin, että vaatii sen, että kansalaiset ryhtyvät arvostamaan yhteistyökykyä ja sitä, että pystyy vaikeissa kysymyksissä rakentamaan laajaa yhteistyötä, myös parlamentaarista yhteistyötä. Se vaatii sen, että kansalaisten piiristä rupeaa tulemaan paine siihen, että tehkää nyt puolueet yhteistyötä. Luulen, että sellaisessa ilmapiirissä myös keskusta tulee palaamaan, Vanhanen pyrki maalaamaan tilannetta oman puolueensa kannalta toiveikkaasti.

Vanhanen tuntui uskovan, että keskusta voisi saada takaisin esimerkiksi äänestäjiä, jotka pettyvät siihen, jos bensiinin ja dieselin hinta ei laskekaan tällä vaalikaudella. Hän katsoo myös, että hallituksen toiminta hyvinvointialueiden rahoituksessa nostattaa vastareaktiota.

Keskustan sisällä on käyty keskustelua siitä, katsotaanko puolueen yhä olevan suuri puolue. Vallalla vaikuttaa olevan ajatus, että näin voisi yhä olla. Vanhanen toi esiin sitä, että keskustan ryhmäpuheenjohtaja Antti Kurvinen on Suomenmaan mukaan linjannut, että paluu hallituksen tapahtuu vain vaalivoiton kautta.

Tutkimuspäällikkö Sami Borg muistutti keskustelussa paradoksista, jossa polarisaation lisääntyessä poliittisesti keskellä olevia puolueita otetaan mielellään mukaan hallitukseen. Toisaalta hallitusvastuu harvoin lisää omaa kannatusta.

DEMOKRAATTI kysyi Eduskuntavaalitutkimuksen julkistamistilaisuuden jälkeen Vanhaselta tarkennuksia hänen tilaisuudessa esittämiinsä näkemyksiin:

Tarkoititko, että Marinista ja Purrasta ei olisi voinut tulla pääministeriä (2023 eduskuntavaalien jälkeen), vaikka he olisivat voittaneet vaalit?

– Olisi tietysti voinut, mutta olisi ollut erittäin paljon vaikeampaa löytää hallitukselle ohjelmaa. Pääministeripuolue joutuu aina antamaan aika paljon periksi tärkeimmille hallituskumppaneille. Kyllä SDP:n kohdalla enemmistön saaminen olisi edellyttänyt sitä, että olisi saanut kokoomuksen mukaan. Kyllä heidän talouspoliittiset erot olivat silloin vuosi sitten niin suuret, että kaukana olisi se ratkaisu ollut.

Vaikka Marin olisi voittanut vaalit ja ollut ykköspuolue, et usko, että Orpo olisi lähtenyt hänen kelkkaan vaan olisi tullut perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitus, toinen hallitusneuvottelukierros?

– Ei minulla siitä voi tietoa olla, mutta siitä olen varma, että olisi ollut valtavan paljon vaikeampaa muodostaa hallitusta. Kokoomus olisi tullut erittäin kovilla leikkauslistoilla hallitusneuvotteluihin ja ne eivät vastanneet niitä listoja, joita SDP:llä oli ennen vaaleja. Tarkoitin sen kommentiksi vain lähinnä sille, että kyseenalaistaa, oliko näissä tosissaan kyse pääministerivaalista vai jostakin muusta tällä kertaa.

Miltä seuraava hallitus näyttää? Uskotko, että sinipuna voisi olla mahdollinen vai pyritäänkö jatkamaan samalla?

– Tässä on kolme vuotta kuitenkin aikaa. Paljon voi tapahtua. Varmastikin sinipunapuolueissa molemmilla puolilla mietitään, mitä jatko on. Kyllä aika monien vaalien jälkeen tilanne on ollut se, että nämä kaksi puoluetta ovat olleet liian kaukana toisistaan.

Voisiko keskusta vielä lähteä “vihervasemmiston” kanssa yhteiseen hallitukseen?

– Minulla on se käsitys tämän hetken tunnelmasta, että vastaavaan rakenteeseen ei lähdetä. Naispolven muisti on aika pitkä.

Tarkoitatko, että seuraavalla kerralla se ei toteudu vai jäikö tästä (Marinin hallituksesta) muistiin niin pahat jäljet, että menee tosi pitkään?

– Kyllä tämä aika kauan muistetaan. Kuitenkin paikkojen putoaminen päälle 30:stä päälle 20:een oli niin kova kolaus, että se on muistissa pitkään. Sitä analysoidaan, mistä se johtui.

Keskusta pyrkii edelleen suurimmaksi puolueeksi, siitä ei ole luovuttu?

– Sitä en tiedä, mutta Antti Kurvinenhan sanoi, että vain vaalien ja vaalivoiton kautta hallituksen. Se koski tietysti tätä kautta ja seuraavia vaaleja, mutta ei asettanut sen tarkempia rajoja.

Eduskuntavaalitutkimuksen on tuottanut Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Åbo Akademin johtama vaalitutkijoiden yhteistyöverkosto, vaalitutkimuskonsortio. Tutkimus edustaa tutkijoiden näkemyksiä suomalaisen demokratian keskeisistä kysymyksistä.

Oikeusministeriö on rahoittanut tutkimuksen aineistonkeruun.